Norsunluutornin kuulumiset

Se valuu sittenkin

2011-09-22T23:54:00.001-07:00

Oikeiston talouspolitiikka perustuu mantraan: “Menestyvät yksilöt tuottavat hyvinvointia koko yhteisölle” ja sen vuoksi noita menestystarinoita ei pitäisi jarruttaa tai kokonaan estää verotuksella, tai muulla sääntelyllä. Sen perusidea on, että kun hyvin tienaavien tuloja ei rajoiteta veroilla ja rajoituksilla, kuten ympäristölaeilla, tulot maksimoituvat ja näin myös muulle kansalle jää enemmän tähteitä jaettavaksi. Tämän katsotaan lisäävän koko kansan hyvinvointia.

Totta onkin, että viime vuosikymmeninä työn tuottavuus on kasvanut räjähdysmäisesti ja hyvinvointi on joillain mittareilla lisääntynyt. Eliniänodote on pidentynyt ja olemme saaneet todistaa hyvinvointivaltion synnyn. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen.

Mantra pitikin paikkansa - mutta vain hetken. New York Times julkaisi 4.9.2011 kuvaajan vaurauden jakautumisesta, joka osoitti, että Yhdysvalloissa sotien jälkeen palkat ja ostovoima kasvoivat tasaisesti kansantuotteen mukana. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuolloin talous oli hyvin säädeltyä. On turvallista olettaa kehityksen olleen euroopassa pitkälti samansuuntainen. Tärkeää on muistaa myös, että tuona aikana luotiin tuntemamme hyvinvointivaltion perusta.

Uusliberaali kumous 70-luvun lopussa kuitenkin katkaisi tämän jatkumon. Talouden vapauttamistoimenpiteet kylläkin kiihdyttivät talouskasvua, mutta alimman palkkaluokan ostovoima jäätyi sille tasolleen, keskiluokankin kehityksen hidastuessa ja aineellinen hyvinvointi lisääntyi enää vain parhaiten tienaavalla viidenneksellä.

Ostovoiman jäätyminen on monella tapaa heikentänyt alimman tuloluokan hyvinvointia. Se lisää elämän epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta luoden aineellista ja henkistä pahoinvointia. Tietenkin tämä korostuu enemmän Yhdysvaltojen tapaisessa valtiossa, jossa sosiaaliturvaa ei ole samaan tapaan kuin meillä, mutta turvassa emme ole mekään.

Mantrat ja hokemat ovat siitä vaarallisia, että niitä pidetään totena vain, koska riittävän monet niitä hokevat. Suurin osa niistä on kuitenkin helposti testattavissa, ja mikäli tulokset antavat ymmärtää, että ne ovat väärässä, niin tällöin niiden pohjalta toteutettua politiikkaa voitanee pitää vain ideologisena huuruiluna. Vastuutonta se on aina, mutta usein valitettavasti myös hyvin vahingollista!

Kun puhumme hyvinvoinnista, meidän täytyy olla äärimmäisen tarkkoja mitä sillä tarkoitamme ja millä sitä mittaamme. Politiikkaan vaikuttaessamme meidän täytyy myös olla valppaana sen suhteen, laitammeko laastaria korjaamalla sosiaaliturvaa vai parannammeko tautia muuttamalla epätasa-arvoa aiheuttavia rakenteita.

Sanotaan, että vauraus valuu alaspäin. Muitakin sanontoja alaspäin valuvista asioista on kuultu. Taitaa olla sittenkin niin, että toiset niistä ovat useammin totta.

Syrjäytetyt ovat puhuneet

2011-08-23T05:28:00.000-07:00

Kirjoitin mielipidekirjoituksen sanomalehteen vuoden 2009 kesäkuussa syrjäytyneistä, tai, kuten tuolloin asian ilmaisin, syrjäytetyistä. Keskustelu sai alkunsa alikulkuun ilmestyyneestä graffitista, jonka sisältö viittasi tekijän kokemukseen omasta syrjäytyneisyydestään. Tuolloin kirjoitin mm. seuraavaa: “Kun nuorisotyöttömyys kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja odotukset kovenevat, on kaikki tämä enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksenteon tulosta. ... Mikäli asiaan ei puututa, ovat luvattomat töhryt pian pienin huolistamme, kun todellinen epätoivo alkaa purkautua.”

Vain vähämpä tiesin tuolloin, mitä tuleman pitää. Maailmanlaajuinen talous- vai pitäisikö sanoa, pankkikriisi, ja jyrkästi uusliberalisoitunut politiikka on ajanut ihmisiä ennennäkemättömään ahdinkoon, eikä pohjaa ole edes näkyvissä. Suuremmat huolet, joihin viittasin, ovat nekin alkaneet näkyä. Lontoon mellakat ovat mielestäni malliesimerkki siitä, mitä tuleman pitää. Ne poikkeavat perustavalla tavalla Pohjois-Afrikan kansannousuista ja Kreikan mellakoista siten, että niistä näyttäisi tyystin puuttuvan poliittinen motiivi ja organisoituminen. Kysymyksessä ovat ihmiset, jotka uusliberalistinen kilpailu- ja yksilökeskeinen yhteiskunta on rakenteellisesti täysin syrjäyttänyt. Ihmisiä, joilla ei ole mitään tulevaisuuden näkymiä, ei ole myöskään mitään menetettävää. Nämä olosuhteet yhdistettynä Margaret Thatcherin lanseeraamaan asenteeseen “Yhteiskuntaa ei ole, on vain yksilöitä ja perheitä”, johon ympäröivä yhteiskunta on heitä tuudittanut nuoremman sukupolven koko eliniän, on onnistunut tuottamaan koko joukon ihmisiä, joiden kynnys ruveta Lontossa nähtyihin tekoihin on poikkeuksellisen matala. Mitään poliittista tietoisuutta mellakointiin ryhtyminen ei tarvita. Kuten ei vedenkään purkautuminen murtuneen padon läpi kysy vedeltä tietoisuutta, samoin on ihmisen laita. Vuosikymmenien rakenteellinen väkivalta on kasannut yhteiskunnallisten mannerlaattojen väliin vaarallisen jännitteen, jota purkamaan vaaditaan nyt radikaaleja otteita.

Mikä avuksi? Mainitsemassani mielipidekirjoituksessa peräänkuulutin seuraavaa:”..on aloitettava elämän varmuutta lisäävien turvaverkkojen rakentamisesta, kuten tulonsiirroista varakkailta köyhimmille verotusta viilaamalla, työstä riippumattomasta perustoimeentulosta, ja kansalaisia kuulevasta ja osallistavasta päätöksenteosta …Tulonsiirrot kuten opintoraha, toimeentulotuki, kirjasto ja julkinen terveydenhuolto ovat sitäpaitsi mitä parhainta talouden elvyttämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä, sillä kipurajan alapuolella eläville annettuna joka ikinen euro menee suoraan kulutukseen niin ruoan kuin palveluidenkin muodossa työllistäen näin palveluntuottajia ja kauppiaita. Pienistä puroista jne.”. Mainitsemani keinot eivät mielestäni ole vääriää nytkään, vaikkakin nyt tarvittaisiin paljon kokonaisvaltaisempia toimia.

P.S.
Työttömyydessä synkkä yksityiskohta

Kirkko irti valtiosta

2011-06-14T08:41:00.000-07:00

Blogissa on ollut hiljaiseloa, mutta allekirjoittanut on kuitenkin ollut työssä ja toimessa. Olen kirjoitellut kolumnia Kansan Tahtoon, ja yleisön pyynnöstä viimeisin puheenvuoroni myös blogissa helpomman levittämisen mahdollistamiseksi:
----

Sain kunnian edustaa Lapin Vasemmistonuoria toukokuun lopulla järjestetyssä Vasemmistonuoret ry:n XXVI sääntömääräisessä liittokokouksessa. Kokous oli ehkä paras aikoihin, niin minun, kuin monen muunkin läsnä olleen mielestä. Kokouksessa muotoiltiin järjestölle uusi poliittinen ohjelma, joka kai tätä julkaistaessa on jo vasemmistonuorten nettisivuilla luettavissa, että sinne vain hopi hopi. Henkilövalinnoiltakaan ei vältytty, siispä vielä kerran onnittelut mainiolle Li Anderssonille puheenjohtajuudesta, ja Juuso Aromaalle sekä pohjoisen omalle supernaiselle, Hanna Sarkkiselle varapuheenjohtajuuksista.

Eräs asia jäi kirjavasta keskustelusta mieleeni ja se on valtiokirkkokysymys. Kokouksessa tehdyssä aloitteessa vaadittiin kirkkoa erotettavaksi valtiosta ja jäin miettimään paitsi sitä, että eikös samansuuntainen aloite ole lähes joka liittokokouksessa niin myös sitä, että tämähän on toisaalta vasemmiston historiaa ajattellen eräs keskeisimpiä tavoitteita, etenkin kun se ei ole vielä toteutunut. Kuuluisa Forssan ohjelma kirjasi vuonna 1903 asiasta seuraavasti:

“Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

Itse olen aina kannattanut ajatusta. Tuossahan ei pyritä kieltämään uskonnon harjoittamista, siinä pyritään vain purkamaan yhden tietyn uskontokunnan etuoikeutettu asema verojen kerääjänä. Vapauden ja tasa-arvon liikkeeksi julistautuvan vasemmiston soisi tästä asiasta pitävän enemmänkin melua. Nykyäänhän kirkko perii jäsenmaksuluontoisen veron lisäksi myös ns. yhteisöveroa, johon joutuvat osallistumaan kaikki veronmaksajat, yrityksetkin.

Meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa päällimmäisenä näyttäytyvät talouskysymykset, niinkuin pitääkin. Kuitenkin puoleet jakautuvat oikeisto-vasemmistoakselille myös muissa, kuin talouskysymyksissä ja mielestäni uskonnonvapauskysymys on juuri sellainen. Monikulttuurisuutta vastustavat PerusSuomalaiset ja Kristillisdemokraatit esiintyvät islamin uhkan torjujana, mutta todellisuudessa edistävät jyrkän kristilliskonservatiivisen yksikulttuurisuuden pakottamista Suomeen.

Kansanvallassa voimme toki erottaa kirkon valtiosta, mutta emme uskontoa politiikasta - hyvä niin. Jokaisella kun on oikeus kantojaan julistaa, olivat ne sitten peräisin raamatusta tai muusta manifestistä. Katsoisin kuitenkin, ettei vasemmiston tulisi hallituspohjaa muotoiltaessa tippaakaan nöyristellä tämän edistyksellisen tavoitteen kanssa. Politiikka on tietysti kompromisseja täynnä, mutta jos edes uskonnonopetus kouluissa, niinkuin Forssan ohjelmakin kirjaa, saataisiin lopetettua, olisi sekin edistystä. Uskonnonopettajien ei tarvi pelätä työttömyyttä, heillähän on hyvä tietopohja uuden yleisen katsomusaineen opettamiseen pienellä perehtymisellä.

Normaaliaika

2011-03-28T00:32:00.000-07:00

Taas on se aika vuodesta, kun kelloja siirrettiin ns. kesäaikaan. Se tarkoittaa kellojen siirtämistä normaaliajasta tunnilla eteenpäin. Näin on tehty Suomessa vuodesta 1981, eli nyt kolmekymmenta vuotta. Kesäaikaan siirtymistä perustellaan energiansäästöllä, koska kelloja siirtällä pyritään rytmittämään ihmisten valveillaoloaikaa päivänvalon mukaan, mutta pitävää näyttöä energian säästymisestä ei ole. Sen sijaan näyttöä energian lisäkulutuksesta on, nimittäin valveilla ollessaan ihmiset tapaavat harrastaa energiaa kuluttavia asioita, myös ilman keinotekoista valaistusta. On myös paljon näyttöä monista haitoista, joita seuraa kellojen siirtelystä. Ihmisten biologinen kello ei ole noin vain siirrettävissä. Sen lisäksi yhteiskunnallisesti aikataulujen siirtelystä koituu monin verroin erilaisia kustannuksia, puhumattakaan kellojen siirtelyn aiheuttamista sekaannuksista ja myöhästelyistä. Haitat voi jokainen havaita henkilökohtaisesti nyt, kun joutuu käytännössä heräämään tuntia aiemmin.

Mielestäni kellojen siirtelyssä tulisi ottaa järki käteen ja luopua tästä vahingollisesta tavasta. Tässäpä oivallinen poliittinen tavoite, joka taatusti koskettaa meistä jokaista ja jota voinee kannattaa jokainen puoluekannasta riippumatta(?)

Nuoren vasemmiston palvelumanifesti

2011-03-17T03:39:00.000-07:00

Julkaisimme tänään nuoren vasemmiston palvelumanifestin.

Tutustu tästä

Tutustu myös arjen radikaaleihin ja "radikaaleinta on arki" kirjan ääniversioon Tästä linkistä

Kiitos!

Ja sama tekstiversiona:

Nuoren vasemmiston PALVELUMANIFESTI: ASIATON OLESKELU SALLITTU!
Suomella on ainutlaatuinen aarre, julkiset palvelut. Niiden ansiosta olemme saaneet nauttia etuoikeuksista, jotka historiallisesti ovat kuuluneet vain eliitille.

Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa - ja saatamme nyt ottaa vastuun.

Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.

Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.

Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:

1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa.

2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.

3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.

4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.

5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.

6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.

7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.

8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.

9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.

10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.

Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.

Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.

Anna Kontula, Tampere
Dan Koivulaakso, Helsinki
Jukka Peltokoski, Tampere
Tero Toivanen, Jyväskylä
Minna Minkkinen, Tampere
Pia Lohikoski, Kerava
Marissa Varmavuori, Vihti
Juuso Aromaa, Hyvinkää
Henrik Nyholm, Helsinki
Antti Hartikainen, Vantaa
Joona Mielonen, Kotka
Li Andersson, Turku
Mirka Muukkonen, Turku
Julia Vatanen, Pieksämäki
Katri Immonen, Helsinki
Iiro Arvola, Raasepori
Tiia Meuronen, Lappeenranta
Heidi Komulainen, Kuopio
Johannes Kuhmonen, Jyväskylä
Raisa Ranta, Pori
Hanna Sarkkinen, Oulu
Matti Kapanen, Turku
Markus Korjonen, Kemi
Jan-Mikael Hakomäki, Tornio
Juha-Petteri Pasma

Mikä jäi sitomatta indeksiin?...ja MIKSI?

2011-03-02T12:21:00.000-08:00

Marraskuussa 2010 eduskunnan sivistysvaliokunnassa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki esitti opintorahaan 100 euron tasokorotusta, koska tuki on jäänyt jälkeen muista tulomuodoista. Lisäksi hän esitti indeksiin sitomista, asumislisän asettamista ympärivuotiseksi, sekä vanhempien tulojen vaikutuksen poistamista. Jokainen esitys hylättiin hallituspuolueiden toimesta. Siis Kokoomus, Keskusta ja Vihreät vastustivat esityksiä.

Kun sivistysvaliokunnan esitys viimein tuli eduskunnan käsiteltäväksi, Arhinmäki esitti jälleen opintorahan tasokorotusta 100 eurolla, opintorahan sitomista indeksiin, asumislisän asettamista ympärivuotiseksi sekä vanhempien tulojen vaikutuksen poistamista. Jokaisesta äänestettiin erikseen ja jälleen VASTAAN äänestivät Kokoomus, Keskusta, Vihreät ja Rkp.

Nyt jokaisen puolueen nuorekkaat ja dynaamiset ehdokkaat kilpaa mainostavat olevansa opiskelijoiden asialla. Onko opiskelijoiden asia kuitenkaan kirjattu puolueiden polittiisiin tavoiteohjelmiin tai vaaliohjelmiin? Vasemmistoliitolla on!

Nyt Vasemmistoliitto on koventanut panoksia. Ajamme 750 euron perusturvaa, joka tulisi korvaamaan useita tukimuotoja, mukaanlukien opintorahan. Tämän on laskettu olevan valtiontalouden puitteissa täysin mahdollista. Vältä siis halpoja kopioita ja äänestä eduskuntavaaleissa aitoa asiaa!

Toimeentulotukileikkurissa ei puolusteltavaa

2011-01-16T10:01:00.000-08:00

Rovaniemellä ilmestyvässä ilmaisjakelulehdessä on keskusteltu kansanedustaja Markus Mustajärven ja "työttömän asentajan" toimesta Lex Soininvaarasta. Päätimme Lapin Vasemmistonuorten kanssa sotkea lusikkamme soppaan seuraavalla kirjoituksella. Teksti on toimitettu Uuteen Rovaniemeen ja toivottavasti se myös julkaistaan. Joka tapauksessa te, hyvä yleisö, pääsette nauttimaan siitä jo nyt.

Tässä se on:

Uuden Rovaniemen mielipideosastolla on virinnyt keskustelua Lex Soininvaarasta. Nimimerkki Työtön asentaja puolusteli Lex Soininvaara -nimellä tunnettua nuorison toimeentulotuen automaattileikkuria. Lakimuutoksessa on kysymys siitä, että nuorilta, jotka eivät hae töihin tai yhteishaussa kouluun, leikataan jopa 40% heidän toimeentulotuestaan. Tuohon joukkoon laskettanee myös ne nuoret, jotka syystä tai toisesta ovat keskeyttäneet opintonsa, koska jo ennen lakimuutosta heiltä voitiin toimeentulotukea vähentää.

Pikainen vilkaisu esim. mol.fi-sivustolle antaa hyvän kuvan kouluttamattomille tarjolla olevista töistä. Puhelinmyyntiä kokeilleista moni ei alalle palaa ja nekin, jotka työssä viihtyvät, eivät pysty pitämään työpaikkojaan sisäänrakennetun ulossavustuksen johdosta. Poikkeuksiakin toki on, mutta koska nuorisotyöttömyys 18-24-vuotiaiden kohdalla lähentelee 40 prosenttia on selvää, ettei noilla poikkeuksilla pelasteta koko sukupolvea. Esityksen järjettömyydestä kertonee sekin, että sitä vastutavaan mielenosoitukseen osallistuivat kokoomusta lukuunottamatta kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt. Myös kaikki opiskelijajärjestöt olivat edustettuina.

Nuoret eivät ole yhteisöstään irralla olevia tuotantoyksiköitä, vaan monesti perheellisiä tai muutoin johonkin sosiaaliseen piiriinsä ja sen rutiineihin tavalla tai toisella sidottuja. Epävirallista omaishoitoa voidaan pitää tästä yhtenä esimerkkinä: Halu olla ikääntyvien läheisten seurana tai lasten kanssa kotona sen sijaan, että haettaisiin pelkän rangaistuksen pelossa töihin tai opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, on monelle omantunnon kysymys. Pitkien välimatkojen Lapissa pelkkä autottomuus voi tehdä työnhaun vaikeaksi töissäkäymisestä puhumattakaan. Jo ajokortin hankkiminenkin on toimeentulotuella elävälle täysin mahdotonta. Autoilun kustannukset ovat sitä paitsi niin korkeat, ettei autoa pidetä, eikä sillä ajeta niillä palkoilla, mitä kouluttamattomille nuorille tarjolla olevista töistä saa.

Toinen vaihtoehto on itsensä työllistäminen. Työelämäilmapiirin jatkuva koveneminen sekä alati huononevat työehdot ja työntekijöiden kohtelu on kääntänyt monien nuorten katseet yksityisyrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen. Starttirahoja ei kuitenkaan TE-toimistosta hevillä saa, ellei ole perustamassa vähintään uutta Nokiaa valmiine laskelmineen ja sopimuksineen päivineen. Vaihtoehdoksi jää siis kituuttaa toimeetulotuella kunnes on saanut kovalla työllä ja niukkuudella yrityksensä tuottamaan – paitsi tietenkin jos toimeentulotukea leikataan 40%, jolloin tämäkin vaihtoehto muuttuu mahdottomaksi. Me Lapin vasemmistonuorissa katsommekin, että yhteiskunnan tulisi tukea ihmisiä heidän omissa valinnoissaan sen sijaan, että kaikkia yritettäisiin tunkea samaan ahtaaseen uramuottiin.

Ratkaisuakin on esitetty jo vuosien ajan, nimittäin perustuloa. Perustulo olisi vastikkeeton kuukausittainen tulo, joka korvaisi Kelan ja Sossun tukiviidakon niputtamalla ne yhteen. Vasemmistoliittokin tarjoaa vaihtoehdoksi 750 euron perusturvaa, jonka piiriin kuuluisivat "työttömät, pientä eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja saavat sekä opintorahaa, kotihoidontukea ja yrittäjien starttirahaa saavat." Perustulo tai -turva olisikin monin verroin järjevämpi ja joustavampi kehityssuunta, koska se huomoi ihmisten omista lähtökohdista nousevat tarpeet ja toimii turvana siirryttärssä työstä tai työttömyydestä kouluun, omaishoitoon, yrittäjyyteen ja niin edelleen. Se myös takaa, että työhön tai kouluun pettyneet eivät tipu tyhjän päälle ottaessaan aikalisää uuden suunnan miettimistä varten.

Lapin Vasemmistonuoret muistuttaa että toimeentulotuki on viimeinen oljenkorsi, sen varassa elävät ovat kaikkein heikompaan asemaan joutuneita. Onko todella niin, että heidän lyömisensä heidän viimeisen tulonlähteensä puolittamalla on paras tapa auttaa? Lapin vasemmistonuoret katsoo, että Lex Soininvaara on nykyhallituksen paskin päätös ja se tulee kumota heti. Viimeistään sen tekee kuitenkin uusi hallitus, jos äänestäjät niin päättävät.

Markus Korjonen
Puheenjohtaja
Lapin Vasemmistonuoret

Mistä rahat?

2011-01-11T14:25:00.001-08:00

Aina kun poliitikko esittää uudistuksia, on aiheellista kysyä "mistä rahat?". Kysymyksen kuulee lausuttavan erityisen usein kun on puhe sosiaaliturvan uudistuksista, kuten perustulosta, mutta myös muiden, etenkin julkisten palveluiden parantamisesitysten yhteydessä. Porvaripuolueet ovat uusliberalistisen aatteensa lumoissa yksityistämässä kaikkea vedoten kuvitteellisiin säästöihin ja maahanmuuttokriitikot ovat ajamassa maahanmuuttajia ulos sekä lopettamassa kehitysyhteistyötä milloin mihinkin lukuihin vedoten. Minäpä nostan pöydälle sellaisen kissan, joka syö sinunkin ruokasi: Harmaa talous.

Kuva on skannattu 11.1.2011 Pohjolan sanomista. Siinä on esitetty palloina valtion verotuloja ja -menoja. Erityisen huomionarvoisia ovat kehitysyhteistyön ja maahanmuuton kustannukset, joissa eivät ole edes huomioituna niistä saatavat tulot(kyllä, niitäkin on). Harmaan talouden haluan nostaa esille siksi, että mielestäni se on vähintäänkin aiheellista tässä keskustelussa, kuten seuraavasta linkistä voidaan havaita.

"Harmaan talouden kokonaismäärä voi olla jopa 10–14 miljardia euroa vuodessa, ilmenee eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamasta raportista."

Mikäli tuosta 10 miljardista piirrettäisiin pallukka, se nielisi sisäänsä kaikki menopuolen pallot, ja yli jäisi vielä 80% eli 8 miljardia käytettäväksi johonkin muuhun(itse rahoittaisin sillä tietysti perustulon, ja paljon muuta). Mikäli tuota väitettä 10 miljardista pidettäisiin pöyristyttävänä ja mahdottomana, voitaisiin se reiluuden vuoksi puolittaa. Silti oltaisiin menopuolen pallojen syömisen jälkeen 3 miljardia voiton puolella.

MIKSI siis tähän asiaan ei ole puututtu? No, onhan siihen yritetty. Puolueista Vasemmistoliitto on varmasti aktiivisimmin pitänyt yllä puhetta harmaasta taloudesta, sekä tehnyt konkreettisia esityksiä valvonnan lisäämiseksi, sekä harmaan talouden torjumiseksi. Esityksiä, jotka ovat tulleet aina torjutuksi porvaripuolelta. Vaalien lähestyminen on tietysti kirvoittanut kantoja myös porvaripuolen pääpiruilta, kuten EK:n äänitorvi Kataiselta, mikä on tietysti positiivinen ilmiö. Kannanotot näyttäytyvät kuitenkin oudossa valossa, kun on osoitettavissa nykyisen hallituksen selkeästi harmaan talouden kitkemistä vaikeuttaneet toimenpiteet, kuten resurssien vähentäminen valvonnasta.

Pistetäänpä asiat mittasuhteisiin ja hoidetaan oleellisin alta pois. Sen jälkeen voimme keskittyä muihin kysymyksiin, eikä tarvitse kysellä: "Mistä rahat?"

Hajanaisia ajatuksia itsenäisyyspäivästä

2010-12-06T13:37:00.000-08:00

Itsenäisyyspäivän viikolla luin Kansan Uutisista seuraavansisältöisen uutisen:
"Hallitus esittää, että toimeentulotuen perusosaa leikataan alle 25-vuotiailta, jotka kieltäytyvät koulutuksesta. Eduskunta äänestää tänään paljon porua herättäneestä hallituksen esityksen sisällöstä."

Hiljaiseksi veti...

Nimenomaan itsenäisyyspäivän lähestyessä mieliin nimittäin palautuu itsenäisyyteen liittyvät ajatukset ja pohdinta siitä, mitä se oikeasti meille tarkoittaa. Oma suhtautumiseni siihen ja sen juhlintaan on vuosien varrella kulkenut värikkään ja vivahteikkaan polun. Lapsena itsenäisyys oli sitä, mitä siitä koulussa opetettiin. Oli hienoa olla isänmaallinen, olihan isoisäni sentään sotiemme veteraani. Tosin hänen suhtautumisestaan sotimiseen sain psyykeeseeni polttoleiman jo pienenä - me pyssyleikkejä leikkivät lapset saimme muistutuksen siitä, että elämme rauhan aikaa, ja nyt ei tarvita torrakoita. Asialle ei silloin osannut antaa sen ansaitsemaa painoarvoa, mutta tietysti sillä on ollut vaikutusta varttuneempana, kun on joutunut oman vakaumuksena valitsemaan kutsunnoissa. Palvelin isänmaata siis siviilipalvelusmiehenä. Totaalikieltäytymistäkin suunnittelin, mutta koska palvelukseen astuessani olin jo perheellinen, koin totaalihaaveen ja puolen vuoden vankilatuomion itsekkääksi egotripiksi perheen kustannuksella ja valitsin pidemmän palveluvaihtoehdon ja yhteisen ajan perheen kanssa.

Teini-ikäisenä linnan juhlien aikaan järjestetyt kuokkavierasjuhlat tulivat myös allekirjoittaneelle tutuksi. Hieman käänteisesti koin tekeväni isänmaallisen teon, kun osoitin mieltä tasa-arvon ja köyhien asian puolesta ulkona pakkasessa kansakunnan kerman koreillessa ja mässäillessä linnan glamourin loisteessa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois edelleenkään. Minulle itsenäisyys on nimittäin yhä enenevissä määrin näyttäytynyt mahdollisuutena osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa omiin yhteisiin asioihimme sen sijaan, että joku muu, tuolta ulkoa tekisi sen meidän puolestamme. Eduskunnan porvaripuolueet, sekä elinkeinoelämä ovat omineet isänmaallisuuden käsitteenä, mutta ovat luovuttaneet politiittisen suvereniteettimme markkinavoimien näkymättömälle kädelle. Joskus, kun kaupunginvaltuuston kokouksessa asioita esitellään talouden mittareilla "välttämättöminä" päätöksinä, mietin mihin meitä päättäjiä silloin tarvitaankaan? Eikö riittäisi että yksi talouden tuntija tekee tarvittavat laskelmat ja leimaa aina kulloinkin välittömästi ennakoitavan tulevaisuuden näkökulmasta sen rahallisesti kannattivmman vaihtoehdon. Sellaiseen vaihtoehtoon en tietenkään usko, siksi peräänkuulutankin itsenäisyytemmekin vuoksi kansanvaltaa rahanvallan sijaan. Se on todellista isänmaallisuutta, itsenäisyytemme puolustamista.

Itsenäinen valtio ei myöskään ole itsenäinen, jos sen kansalaiset eivät omassa elämässään ole itsenäisiä, ns. suvereeneja kansalaisia. Tämä tarkoittaa jokaisen kansalaisen tasavertaisia vapauksia ja mahdollisuuksia päättää omasta elämästään ja sen suunnasta. Tällaisten mahdollisuuksien turvaaminen edellyttää määrätynlaisia perusedellytyksiä, eikä kaikkein vähiten perustuslainkin meille vaatimia perustarpeita kuten kattoa pään päälle ja ravintoa. Tuo alussa mainisemani uutinen, joka siis tarkoittaisi automaattileikkuria nuorten toimeentulotukeen, oli kaltaiselleni nuorelle perheelliselle katkeraa myrkkyä. Olen joutunut, ollessani alle 25-vuotias nuori perheellinen, asioimaan toimeentulotukiluukulla opiskelujen ja siviilipalveluksen välisinä aikoina - aikoina, jolloin elämän järjestäminen on muutoinkin haasteellista. Köyhyyden torjumisen juhlavuotena mainitunkaltaiset päätökset tuntuvat pökerryttäviltä; ovathan ne kohdistettu siihen kansanryhmään, johon rakenteellinen työttömyys, opiskelupaikkojen niukkuus ja opiskelun monissa tapauksissa tuottama taloudellinen kurimus sekä suurin vaikean syrjäytymisen riski kohdistuu. Tämän kehityksen kääntämiseksi ei tule kaihtaa keinoja, se on meidän isänmaallinen velvollisuutemme. Tarvitsemme torjuntavoiton, tai pikemminkin täyden selätyksen talouden diktaruurin hyökkäystä vastaan.

Kohti punavihreää Suomea!

2010-11-14T06:03:00.001-08:00

Järjestimme Lapin vasemmistonuorten kanssa keskustelutilaisuuden punavihreydestä Kahvila kauppayhtiössä Rovaniemellä. Tilaisuus veti kabinetin täyteen, mikä oli tietysti ilahduttavaa. Esiintymässä paikalla oli lisäkseni vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, sekä toinen vasemmistonuorten ehdokas, Juha-Petteri Pasma.

Tilaisuuden keskusteleva luonne mahdollisti aiheesta rönsyilyn ja äkkiä huomasimmekin, että ihmisillä on valtava huoli ajan hengestä. Työssä jaksaminen, työehtojen huonontuminen ja eriarvoistuminen olivat selkeästi päällimmäisenä. Jonkin verran sivusimme myös petopolitiikkaa ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja vaikeaan tilanteeseen.

Parhaamme mukaan koitimme sitoa ratkaisut ongelmiin punavihreän teeman mukaisiksi. Eräänä muodostelmana tilaisuudessa syntyi downshifting, eli elämän leppoistamisen mahdollistavan yhteiskunnan malli, jossa valtion politiikka on tasa-arvoista niin tuloerojen, palveluiden, kuin mahdollisuuksienkin suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliittiset rakenteet muutetaan mahdollistamaan sosiaalisesti ja ekologisesti tasapainoinen elämäntapa. Siihen kuuluu vapaus tehdä toimeentulonsa kannalta riittäväksi katsomansa määrä mielekästä työtä, ja täyttää muu aika ystävien, perheen, harrastusten tai vaikkapa järjestötyön parissa. Punavihreyden vihreä puoli korostuu erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa yhteiskunnan turvaverkko mahdollistaa esimerkiksi luontoa tai eläimiä rasittavan tarpeettoman työnteon lopettamisen ilman henkilökohtaista taloudellista kriisiä. Myöskään omaishoidon ei pitäisi olla taloudellinen itsemurha vaan varteenotettava vaihtoehto.

Haihattelua tämä ei ole; tälläkin hetkellä on valtava määrä pienyrittäjiä, jotka tienaavat vähän, mutta omasta mielestään riittävästi tasapainoisen elämän ylläpitämiseksi. Arvonlisäverotus vain pakottaa nämä pienituloiset maksamaan satoja euroja kuussa valtiolle vain nostaakseen saman summan joko työttömyyspäivärahana tai toimeentulotukena, koska tässä tilanteessa ei jää varaa maksaa itselleen palkkaa. Juuri tällaisia tilanteita varten Vasemmistoliittokin vaaliteeseissään vaatii alle 10 000 euron vuosituloja verottomiksi.

Usein, tässäkin tilaisuudessa, saa kuulla työhönsä kyllästyneiden suunnitelmia alanvaihdosta. Sairaan- tai vanhustenhoitajat, opettajat, tai vaikkapa siivoojat jotka haluaisivat tehdä koulutuksen mukaista työtä hyvin ja ylpeänä ovat pakotettuja raatamaan kurjistetuissa ja kiireisissä oloissa, jolloin työn jälkikin kärsii. Oma viestini heille on: "ei se vaihtamalla parane". Johtamisen kulttuuri on kaikkialla sama, koska yhteiskuntamme rakenne sen vaatii. Tehokkuuden ja tuottavuuden maksimointi unohtaa inhimillisen elämän laadulliset puolet ja siksi tilanne voi muuttua vain muuttamalla rakenteita. Rakenteet muutetaan poliittisilla päätöksillä ja siksi on tärkeä osallistua yhteiskunnalliseen muutokseen yhteisöllisesti, eikä vain yksilöllisiä uravalintoja tai ostospäätöksiä tekemällä. Helpoin ja vaatimattomin tapa on äänestää vaaleissa. Loput vaihtoehdot ovat vain mielikuvituksesta kiinni. Muistakaa, että vastarinta on sallittua, jopa suotavaa.

Perusturva, alaraja palkoille ja kyykytyksen loppu

2010-11-03T15:52:00.000-07:00

Viime viikonloppu kului rattoisasti vasemmistoliiton puolueristeilyn merkeissä. Siellä startattiin taival kohti vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Tämä konkretisoitui erityisesti risteilyn aikana järjestetyssä puoluevaltuuston kokouksessa, johon itsekin osallistuin. Kokouksessa vahvistettiin Vasemmistoliiton vaaliteesit, joista tuli mielestäni varsin järeät. Niiden turvin voi ylpeänä lähteä edustamaan puoluetta vaalikentille.

Erityisen hyviä ovat mielestäni seuraavat ohjelmaan päätyneet vaatimukset, kuten:"Loppu kyykyttämiselle ja työehtojen polkemiselle". Työelämän laadullisessa parantamisessa on ensisijaista saada edes nykyiset työehdot toteutumaan kaikilla ja kaikkialla. Vasta sitten voi ja tietysti tuleekin vaatia niihin parannuksia. 10 euron minimipalkka nostaisi merkittävästi monen nykyään huonosti palkatulla alalla työskentelevän tuloja. On selvää että työnteon tulee olla kannattavaa eikä työssäkäyvän tulisi joutua asioimaan toimeentulotukiluukuilla. Tämä tilanne on liian monelle nykyään arkipäivää!

Kaikki eivät kuitenkaan halua rakentaa loppuelämäänsä huonosti palkatulle ja mahdollisesti sisällöltään merkityksettömälle tai jopa arvojensa vastaiselle työlle, vaan haluavat vapauttaa voimavarojaan johonkin muuhun tärkeäksi kokemaansa, kuten omais- tai lastenhoitoon, pienyrittämiseen, taiteeseen tai mihin hyvänsä nykyään käytännössä korvauksettomaan työhön. Tätä ongelmaa paikkaamaan vaadimme 750 euron perusturvan, joka tulisi korvaamaan kaikki muut nykyiset minimituet, kuten opintorahan, kotihoidontuen tai yrittäjien starttirahan. Tuki mahdollistaa myös joustavan siirtymisen erilaisten elämänvaiheiden tai työllistymisvaihtoehtojen välillä.

Onnelliseksi minut tekee myös se, että vasemmisto yhtyy nyt virallisesti näkemykseeni siitä, että tiedon on kuuluttava kaikille. Vaatimukset vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista, oppimateriaalien maksuttomuudesta yms. ovat aiheellisia, mutta arkisia. Niiden ohella radikaalimpana vaatimuksena haluan nostaa esiin yksityistä tiedostojen lataamista koskevan esityksen, jonka mukaan yksityisestä tiedostojen, esim. musiikin lataamisesta omalle koneelle ei tulisi rangaista. Lain tulee ottaa huomioon tämän päivän teknologia eikä turvata itsekkäiden ylikansallisten mediajättien vanhanaikaiseen ansaintalogiikkaan perustuvia medianlevitysmuotoja.

Toimeetulotukilakia on noudatettava Kemissäkin!

2010-07-13T13:55:00.000-07:00

Viikonloppuna kävimme Lapin vasemmistonuorten kanssa tunnustelemassa Kemiläisten tuntoja paikallisista menoista. Piknik puistossa aivan rannassa olleiden festareiden tuntumassa oli ihan onnistunut idea, joskin huono sää näytti rajoittaneen puistossa aikaansa kuluttavien ihmisten määrää tuntuvasti. Väen vähyydestä huolimatta ilta kaupungilla tuotti tulosta. Saimme kuunneltua ihmisten tuntoja mitä moninaisimmista aiheista.

Kemissä on tällä hetkellä yksi kuuma keskustelunaihe: Toimeentulotukien käsittelyajat, joista asiakkaat tuntuvat olevan käärmeissään. Kirjoitin seuraavanlaisen mielipidekirjoituksen, jonka lähetin Pohjolan Sanomiin ja Lounais-Lappiin:

Kemin sosiaalitoimiston käsittelyajat ovat luvattoman pitkiä. Toimeentulotukilain mukaan muissa kuin kiireellisissä tapauksissa päätös pitää tehdä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Useilta ihmisiltä olen saanut kuulla, että tuo aika ylitetään tätä nykyä rajusti. Oulun kaupunki sai samasta asiasta 150 000 euron uhkasakon Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta.

Uhkasakkoakin tärkeämpänä asianhaarana pidän kuitenkin sitä inhimillistä kärsimystä, mitä hakijat ovat joutuvat elämässään kohtaamaan. Toimeentulotuki on viimeinen oljenkorsi, jota saadakseen on täytynyt yrittää turvautua kaikkiin mahdollisiin keinoihin toimeentulon takaamiseksi. Siitä huolimatta nykyisessä talouden kurimuksessa näitä viimeisen oljenkorren vetäjiä on hälyttävä määrä, etenkin nuoria ihmisiä. Kemin työttömyysaste on kesällä Kemin kehittämis- ja rahoitusosaston katsauksen mukaan 16%-18%. Epäilen, että samoin kun koko maassa, tuosta joukosta valtaosa on nuoria alle kolmikymppisiä. Siksi voitaneen sanoa, että tilanne syrjii erityisesti heitä. Tällainen ei saa olla Kemin ”virallinen linja”.

Välillisenä kärsijänä ovat sosiaalitoimiston työläiset. Kun työmäärä on henkilöstöön nähden liian suuri, on työstään mahdoton suoriutua kunniallisesti. Voi vain kuvitella mikä vaikutus työssä jaksamiseen on sillä, kun joutuu käsittelemään myöhästyneeksi tietämiään hakemuksia ja sen lisäksi ottamaan vastaan vihaisen asiakaspalautteen, mikä puolestaan vie aikaa ja energiaa varsinaiselta työltä.

Tilanteeseen on puututtava nopeasti helpottaaksemme toimeentulotuen tarpeessa olijoiden tukalaa tilannetta, sekä keventääksemme sosiaalitoimiston työntekijöiden taakkaa. Mikäli kaupungin johdon päätä ei käännetä vetoamalla inhimillisiin kärsimyksiin, luulisi uhkasakon ja kaupungin maineen tahriintumisen kiinnostavan. Painotan vielä, että vika ei ole sossun työntekijöissä, vaan he ovat tilanteen uhreja yhtä paljon kuin asiakkaatkin. Kehoitankin kaikkia asiakkaita kantelemaan pitkittyneistä käsittelyajoista Lapin aluehallintovirastoon. Näin luodaan painetta sinne, missä sillä on vaikutusta.

Seuraavan kerran vuorossa onkin Rovaniemi ja Simerock. Sinne siis!

Kohti vaaleja!

2010-06-28T15:02:00.000-07:00

Tästä se lähtee. Tänään starttasi virallisesti kampanjani vuoden 2011 eduskuntavaaleja varten. Tukiryhmän kokous oli puitteiltaan vaatimaton, mutta tapahtumana tärkeä rituaalinomainen siirtyminen tulevaan koitokseen.

Asetelmat ovat selvät, mutta haasteelliset. Rahaa kampanjointiin ei ole, mikä on toisaalta vapauttavaa. Turhilla tukiselvityksillä ja korruptioepäilyillä voi täten pyyhkäistä haitaria puhtaammaksi ja lähteä soitellen sotaan kapitalismia vastaan. Tietysti joitain roposia aina tulee oman järjestön kautta, mutta edustajan paikkaan tarvittavien äänien määrä huomioiden niiden hinta pyöristyisi hyvin lähelle 0€/ääni. Sehän toisaalta toteutuessaa vasta hienoa olisikin. Varmasti se antaisi monelle nuorelle, tai muuten politiikkaan mukaan pyrkivälle toivoa rahallisen rikkauden osoittautuessa tehottomaksi syötiksi äänten kalastelussa.

Puoluekokouksen jälkimainingeista sen verran, että siellähän konkretisoituivat monet odotukset. Vasemmisto on nyt uusi ainakin paperilla, mutta myös siltä osin, että allekirjoittanut istuu sen puoluevaltuustossa. Poliittisesta ohjelmasta tuli valtaosin sellaisen Vasemmistoliiton ohjelma, jonka ehdokkaana haluan olla ja saahan puolueen päättävässä elimessä toimivana hyvin kosketuspintaa valtakunnan asioihin - asia josta on iloa myös kansanedustajaehdokkaana.

Sattuu ja tapahtuu puoluepolitiikassa

2010-05-28T05:35:00.000-07:00

Puoluepoliittisesti alkava kesä näyttää tarjoavan uusia mahdollisuuksia. Paitsi että Keskusta ja Demarit uudistavat ylempää johtoa ahkerasti, on myös Vasemmistoliiton puoluekokous lähestymässä kovaa vauhtia.

Vasemmistoliitossa ei johdon suhteen ole odotettavissa suurta dramatiikkaa. Puoluesihteerin pestin osalta on kuitenkin uudistumisen mahdollisuus. Ehdolla on helsinkiläinen Reko Ravela, jonka mahdollinen valinta toisi Vasemmistoliiton toimintakulttuuriin odotettuja uusia tuulia. Puoluekokoukseen liittyy myös itseni kannalta merkityksellinen seikka; minut nimettiin puoluekokoukseen 1. varajäseneksi, mikä tarkoittaa matkalippua Jyväskylään 18.-20. kesäkuuta. Kokouksessa olen myös ehdolla Vasemmistoliiton puoluevaltuustoon, tehtävä jonka otan vastaan innolla, mikäli se minulle suodaan. Dramaattisin itseäni koskeva päätös on kuitenkin ollut hyväksymiseni Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tuleva syksy tulee olemaan siltä osin täynnä monenlaista uutta, mitä odotan tarmoa täynnä.

Herätkää!

2010-05-28T05:13:00.000-07:00

Kevät on ollut opiskelujeni osalta yhtä suurta myllerrystä. Eivät sisällöllisesti, sillä aikani on kulunut lähinnä koti-isyyden merkeissä vaimoni viimeistellessä omia opintojaan, vaan niiden materialististen edellytysten vuoksi.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.

Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.

Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.

Poliitikkojen uusi sukupolvi

2009-09-22T03:56:00.000-07:00

Suuret ikäluokat tulevat väistymään, myös politiikasta - mutta mihin se johtaa? Keskustelin eilen Lapin yliopistolla fuksimessuilla nuorten kokoomuslaisten kanssa. Heidän pöydästään kun ei näkynyt mitään viestiä poliittisista sisällöistä. Sen sijaan kondomeja, ja bilejulistuksia oli sitäkin enemmän. Yritin sitten tiedustella, mitä he tavoittelevat tällä kaikella. Sain kuulla kauniita sanoja yksilön vapaudesta, mutta en siitä mitä he sillä tarkoittavat, sekä ns. mahdollisuuksien tasa-arvosta. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa kuulemma sitä, että kaikki tulisi asettaa samalle viivalle, koulutuksen yms. kautta, jonka jälkeen ei pidä estellä niitä jotka haluavat painaa pidemmälle... tai jotain sellaista.

Eniten minua kiinnosti omat ennakkoasenteeni Kokoomuspuoluetta kohtaan. Ns. Koti-Uskonto-Isänmaa, olette varmaan kaikki kuulleet. Kysyin mihin nämä ovat hävinneet heidän esitteistään. Vastaukseksi sain, etteivät ne enää kuulu kokoomuksen arvoihin ja ne on siten poistettu myös asiakirjoista. Edelleen minulle kerrattiin jo aiemmin mainitsemani yksilön vapaudet, joihin heidän toimintansa pohjaa. Kun pyysin määritellä tarkemmin, lähinnä jonkin arvopohjan kautta, mitä tällä tarkoitetaan, he sanoivat että kyllä jossain periaateohjelmassa vielä mainitaan kristillinen arvopohja. Sitä he eivät osanneet selittää, mitä sillä tarkoitetaan, tai miten sen tulisi näkyä puolueen toiminnassa.

Tästäpä en lannistunut, vaan marssin messupöytäänsä pitävien kristittyjen nuorien luo, ja kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat asiasta. He myönsivät, että kieltämättä hieman ristiriitaiselta vaikuttaa kristityn arvopohjan mukaan itseään määrittävän puolueen itsensä mainostaminen yökerhojuhlilla ja ilmaisia kondomeja jakamalla. Raamatun sanan kanssa ainakin ristiriita on kuulemma ilmeinen. Sitä hänkään ei uskaltanut lähteä määrittelemään, mitä se kristitty arvopohja voisi tässä tapaukessa tarkoittaa.

Menin sitten takaisin tivaamaan selitystä tälle ristiriidalle, ja sitten Kokoomuksen nuoret toivot myönsivätkin ettei tässä juuri isänmaat ja jumalat kiinnosta, vaan itse asiassa he työskentelevät puolueen sisällä sen eteen, että viimeisetkin maininnat kristitystä arvopohjasta saataisiin pois sieltä asiakirjoista kummittelemasta. Toivottavasti viesti tulee näkymään myös toiminnassa, jos vaikka Kokoomus valtapuoleena saisi sitten vihdoin jotain tolkkua esim. koulujen uskonnonopetukseen, kun vasemmistoa ei valtaan äänestetä tuota asiaa kuntoon hoitamaan.

P.S. Eipä puolustusvoimienkaan kojulla Jumalan nimeen vannottu, vaan sielläkin luvattiin tukea vain Kodille ja isänmaalle. Se siitä valasta.

Kävelykatu

2009-09-11T04:31:00.000-07:00

Kemiläisiä tuntuu puhtuttavan kaupunkiin rakennettava kävelykatu. Asian on nostanut tapetille syyskuisen valtuuston päätös aikaistaa rakentamisen aloittamista, koska tarjolla oli elvytysrahaa. Korostan vielä kerran: Kävelykadun rakentamispäätös oli jo tehty, edellisen valtuuston aikaan. Rakennusajankohta oli määritelty väljästi "talouden salliessa". Tietystikään kaupungin taloustilanne ei ole hyvä, mutta itse katsoin, että TE-keskuksen vastaantulo oli siinä määrin huomattava, että siihen kannatti tarttua.
Kaupungin työttömyysprosentti huitelee 18 paremmalla puolen, ja laajemmalla perspektiivillä koko maan, ja maailman talous on enemmän tai vähemmän katastrofin partaalla. Mullistusta odotellessa täytyy turvautua niihin keinoihin, joita meillä on käytettävissä, ja itse ainakin katsoin, että rakentaminen on sitä elvytystä, jota laman pohjalla eniten tarvitaan, seuraavin perustein:

1) Rakentaminen työllistää
2) Kaupungin verosaatavat lisääntyvät, kun on palkkoja mistä periä
3) Verosaatavilla rahoitetaan julkisia palveluita, siis niitä, joita palkansaajat eivät rahoita ostamalla käteen jäävillä rahoillaan.

Talouden kriisi ei ole paikallinen, eikä ratkaisuakaan sellaisena voi nähdä. Kemiläisinä olemme myös lappilaisia, suomalaisia, eurooppalaisia ja niin edelleen. Vastuu työllistävästä ja elvyttävästä toiminnasta on siis jaettu vastuu. Tämä siis tiedoksi niille huolestuneille, joita risoo se mahdollisuus, että Kemin katuja kiveäisi esim. joukko puolalaisia. Tämäkin vaihtoehto nimittäin nousi keskusteluissa ilmi, mutta siihen sanottiin syyksi se, ettei suomesta kuulemma enää löydy ammattitaitoista väkeä tekemään kyseistä hommaa. Jos taas tiedät jonkun, niin kannattaa varmaan vinkata mahdollista tarjouspyyntöä varten, hommahan nimittäin tulee kyllä kilpailutettavaksi aikanaan.
Ja mitä tulee muihin palveluihin, vastakkainasettelu on mielestäni keinotekoinen. Kävelykatu ei ole vastakkainen vanhusten tai sairaiden hoitamisen kanssa, eikä kirjaston tai kirjastoauton kanssa, vaikka samasta veropotista ammentaakin. Yhtä rakentavaa olisi laittaa kirjastot ja uimahalli vastakkain, tai vesijohtoverkon ylläpito ja henkilökohtaiset avustajat vastakkain. Syy sairaiden ja vanhustenhoidon ahdinkoon pitäisi mieluummin hakea kuntia ahdinkoon ajavan porvarihallituksen toimista. Sen sijaan että TE-keskus osoittaisi rahaa elvyttävään rakennustoimintaan, voisi kunta saada valtionapua sairaanhoitoon. Se vain ei näytä olevan hallituksen tahtotila. Valtakunnallisella tasolla vaatimus on siis edelleen sama: lisää rahaa kunnille, ei veronalennuksille!

Nyt puhuvat syrjäytetyt

2009-06-17T07:34:00.001-07:00

Monen niskakarvat nousivat varmasti pystyyn nähdessään joko lehdessä, tai elävässä elämässä juuri somistetun alikulun seinään töhrityn tekstin:"Nyt puhuvat syrjäytyneet". Itse en kirjoittajaa, tai hänen motiivejaan tunne, mutta asiayhteyden vuoksi esitän muutamia mietteitä töhrimisestä.
Ensinnäkin, mitä tulee nuorten taiteilijoiden mahdollisuuteen toteuttaa itseään, olemme Lapin vasemmistonuorten toimesta tehneet kaksi aloitetta Kemin nuorisoasiainneuvottelukunnan (myöhemmin NANK) puolelta. Ensimmäinen on tehty vuosia sitten, tarkkaa päivää en tiedä, koska kokouksen pöytäkirjoja en löydä. Siihen saadun vastauksen mukaan aloite oli ilmeisen tahallisesti ymmärretty väärin siten, että Tekninen lautakunta lupasi tarjota NANK:ille maalit, mikäli se itse haluaa maalata jonkin alikulun. Tästähän ei aluneperinkään ollut kysymys, ja siksi tein sitten NANK:in kokouksessa (7/2007), eli jo melkein kaksi vuotta sitten uuden aloitteen, jossa täsmensin että tarkoitus olisi vapauttaa seiniä tai alikulkuja vapaasti graffititaiteilijoiden rajoittamattomaan käyttöön. Perustelin aloitettani sillä, että luvattomista töhrimisistä langetettuja rangaistuksia voidaan pitää täysin kohtuuttomina tilanteessa, jossa minkäänlaista epäkaupallista tilaa ei ole tarjottu kyseiseen tarkoitukseen käytettäväksi. Mitä maalausten laatuun tulee, on kai myös selvää, että mikäli harjoitteluunkaan ei ole mahdollisuuksia, ei ole syytä odottaa suuria mestariteoksia. Lisäksi vapaalla tilalla on positiivinen imagovaikutus kulttuurikaupunkina itseään pitävälle Kemille. Vapaista graffitiseinistä on paljon positiivisia kokemuksia ympäri maailmaa, myös Suomesta. Luvatonta töhrintää se ei valitettavasti poista, mutta eipä se häviä näköjään nollatoleranssillakaan. Miettikääpäs hetki miten kävi viinanjuonnille kieltolain aikaan.
Itse en näe vieläkään mitään syytä olla kokeilematta graffitille vapautettua tilaa, ja koska jo kaksi vuotta sitten tekemäni aloite on jumiutunut koneistoon, aion laatia aiheesta uuden aloitteen, tällä kertaa kaupunginvaltuutetun asemassa. Jos vaikka sillä saisi asian vihdoinkin huomioiduksi.
Mitä tulee syrjäytymiseen ja heidän äänensä kuulumiseen, puhuisin mieluummin syrjäytetyistä. Kun nuorisotyöttömyys kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja odotukset kovenevat, on kaikki tämä enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksenteon tulosta. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että porvarihallituksen järjestelmällisen nuorison piiskaamisen vastapainoksi myös ammattiliittojen puolelta vaaditaan ikääntyneiden työurien varjelua nuorten kustannuksella. Mikäli asiaan ei puututa, ovat luvattomat töhryt pian pienin huolistamme, kun todellinen epätoivo alkaa purkautua. Ja kukas puuttuisi, jos emme me itse? Ihan ensin on aloitettava elämän varmuutta lisäävien turvaverkkojen rakentamisesta, kuten tulonsiirroista varakkailta köyhimmille verotusta viilaamalla, työstä riippumattomasta perustoimeentulosta, ja kansalaisia kuulevasta ja osallistavasta päätöksenteosta, jota graffitiseinätkin olisivat. Tulonsiirrot kuten opintoraha, toimeentulotuki, kirjasto ja julkinen terveydenhuolto ovat sitäpaitsi mitä parhainta talouden elvyttämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä, sillä kipurajan alapuolella eläville annettuna joka ikinen euro menee suoraan kulutukseen niin ruoan kuin palveluidenkin muodossa työllistäen näin palveluntuottajia ja kauppiaita. Pienistä puroista jne.