Viime viikonloppu kului rattoisasti vasemmistoliiton puolueristeilyn merkeissä. Siellä startattiin taival kohti vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Tämä konkretisoitui erityisesti risteilyn aikana järjestetyssä puoluevaltuuston kokouksessa, johon itsekin osallistuin. Kokouksessa vahvistettiin Vasemmistoliiton vaaliteesit, joista tuli mielestäni varsin järeät. Niiden turvin voi ylpeänä lähteä edustamaan puoluetta vaalikentille.
Erityisen hyviä ovat mielestäni seuraavat ohjelmaan päätyneet vaatimukset, kuten:"Loppu kyykyttämiselle ja työehtojen polkemiselle". Työelämän laadullisessa parantamisessa on ensisijaista saada edes nykyiset työehdot toteutumaan kaikilla ja kaikkialla. Vasta sitten voi ja tietysti tuleekin vaatia niihin parannuksia. 10 euron minimipalkka nostaisi merkittävästi monen nykyään huonosti palkatulla alalla työskentelevän tuloja. On selvää että työnteon tulee olla kannattavaa eikä työssäkäyvän tulisi joutua asioimaan toimeentulotukiluukuilla. Tämä tilanne on liian monelle nykyään arkipäivää!
Kaikki eivät kuitenkaan halua rakentaa loppuelämäänsä huonosti palkatulle ja mahdollisesti sisällöltään merkityksettömälle tai jopa arvojensa vastaiselle työlle, vaan haluavat vapauttaa voimavarojaan johonkin muuhun tärkeäksi kokemaansa, kuten omais- tai lastenhoitoon, pienyrittämiseen, taiteeseen tai mihin hyvänsä nykyään käytännössä korvauksettomaan työhön. Tätä ongelmaa paikkaamaan vaadimme 750 euron perusturvan, joka tulisi korvaamaan kaikki muut nykyiset minimituet, kuten opintorahan, kotihoidontuen tai yrittäjien starttirahan. Tuki mahdollistaa myös joustavan siirtymisen erilaisten elämänvaiheiden tai työllistymisvaihtoehtojen välillä.
Onnelliseksi minut tekee myös se, että vasemmisto yhtyy nyt virallisesti näkemykseeni siitä, että tiedon on kuuluttava kaikille. Vaatimukset vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista, oppimateriaalien maksuttomuudesta yms. ovat aiheellisia, mutta arkisia. Niiden ohella radikaalimpana vaatimuksena haluan nostaa esiin yksityistä tiedostojen lataamista koskevan esityksen, jonka mukaan yksityisestä tiedostojen, esim. musiikin lataamisesta omalle koneelle ei tulisi rangaista. Lain tulee ottaa huomioon tämän päivän teknologia eikä turvata itsekkäiden ylikansallisten mediajättien vanhanaikaiseen ansaintalogiikkaan perustuvia medianlevitysmuotoja.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Toimeetulotukilakia on noudatettava Kemissäkin!
Viikonloppuna kävimme Lapin vasemmistonuorten kanssa tunnustelemassa Kemiläisten tuntoja paikallisista menoista. Piknik puistossa aivan rannassa olleiden festareiden tuntumassa oli ihan onnistunut idea, joskin huono sää näytti rajoittaneen puistossa aikaansa kuluttavien ihmisten määrää tuntuvasti. Väen vähyydestä huolimatta ilta kaupungilla tuotti tulosta. Saimme kuunneltua ihmisten tuntoja mitä moninaisimmista aiheista.
Kemissä on tällä hetkellä yksi kuuma keskustelunaihe: Toimeentulotukien käsittelyajat, joista asiakkaat tuntuvat olevan käärmeissään. Kirjoitin seuraavanlaisen mielipidekirjoituksen, jonka lähetin Pohjolan Sanomiin ja Lounais-Lappiin:
Kemin sosiaalitoimiston käsittelyajat ovat luvattoman pitkiä. Toimeentulotukilain mukaan muissa kuin kiireellisissä tapauksissa päätös pitää tehdä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Useilta ihmisiltä olen saanut kuulla, että tuo aika ylitetään tätä nykyä rajusti. Oulun kaupunki sai samasta asiasta 150 000 euron uhkasakon Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta.
Uhkasakkoakin tärkeämpänä asianhaarana pidän kuitenkin sitä inhimillistä kärsimystä, mitä hakijat ovat joutuvat elämässään kohtaamaan. Toimeentulotuki on viimeinen oljenkorsi, jota saadakseen on täytynyt yrittää turvautua kaikkiin mahdollisiin keinoihin toimeentulon takaamiseksi. Siitä huolimatta nykyisessä talouden kurimuksessa näitä viimeisen oljenkorren vetäjiä on hälyttävä määrä, etenkin nuoria ihmisiä. Kemin työttömyysaste on kesällä Kemin kehittämis- ja rahoitusosaston katsauksen mukaan 16%-18%. Epäilen, että samoin kun koko maassa, tuosta joukosta valtaosa on nuoria alle kolmikymppisiä. Siksi voitaneen sanoa, että tilanne syrjii erityisesti heitä. Tällainen ei saa olla Kemin ”virallinen linja”.
Välillisenä kärsijänä ovat sosiaalitoimiston työläiset. Kun työmäärä on henkilöstöön nähden liian suuri, on työstään mahdoton suoriutua kunniallisesti. Voi vain kuvitella mikä vaikutus työssä jaksamiseen on sillä, kun joutuu käsittelemään myöhästyneeksi tietämiään hakemuksia ja sen lisäksi ottamaan vastaan vihaisen asiakaspalautteen, mikä puolestaan vie aikaa ja energiaa varsinaiselta työltä.
Tilanteeseen on puututtava nopeasti helpottaaksemme toimeentulotuen tarpeessa olijoiden tukalaa tilannetta, sekä keventääksemme sosiaalitoimiston työntekijöiden taakkaa. Mikäli kaupungin johdon päätä ei käännetä vetoamalla inhimillisiin kärsimyksiin, luulisi uhkasakon ja kaupungin maineen tahriintumisen kiinnostavan. Painotan vielä, että vika ei ole sossun työntekijöissä, vaan he ovat tilanteen uhreja yhtä paljon kuin asiakkaatkin. Kehoitankin kaikkia asiakkaita kantelemaan pitkittyneistä käsittelyajoista Lapin aluehallintovirastoon. Näin luodaan painetta sinne, missä sillä on vaikutusta.
Seuraavan kerran vuorossa onkin Rovaniemi ja Simerock. Sinne siis!
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Kohti vaaleja!
Tästä se lähtee. Tänään starttasi virallisesti kampanjani vuoden 2011 eduskuntavaaleja varten. Tukiryhmän kokous oli puitteiltaan vaatimaton, mutta tapahtumana tärkeä rituaalinomainen siirtyminen tulevaan koitokseen.
Asetelmat ovat selvät, mutta haasteelliset. Rahaa kampanjointiin ei ole, mikä on toisaalta vapauttavaa. Turhilla tukiselvityksillä ja korruptioepäilyillä voi täten pyyhkäistä haitaria puhtaammaksi ja lähteä soitellen sotaan kapitalismia vastaan. Tietysti joitain roposia aina tulee oman järjestön kautta, mutta edustajan paikkaan tarvittavien äänien määrä huomioiden niiden hinta pyöristyisi hyvin lähelle 0€/ääni. Sehän toisaalta toteutuessaa vasta hienoa olisikin. Varmasti se antaisi monelle nuorelle, tai muuten politiikkaan mukaan pyrkivälle toivoa rahallisen rikkauden osoittautuessa tehottomaksi syötiksi äänten kalastelussa.
Puoluekokouksen jälkimainingeista sen verran, että siellähän konkretisoituivat monet odotukset. Vasemmisto on nyt uusi ainakin paperilla, mutta myös siltä osin, että allekirjoittanut istuu sen puoluevaltuustossa. Poliittisesta ohjelmasta tuli valtaosin sellaisen Vasemmistoliiton ohjelma, jonka ehdokkaana haluan olla ja saahan puolueen päättävässä elimessä toimivana hyvin kosketuspintaa valtakunnan asioihin - asia josta on iloa myös kansanedustajaehdokkaana.
Asetelmat ovat selvät, mutta haasteelliset. Rahaa kampanjointiin ei ole, mikä on toisaalta vapauttavaa. Turhilla tukiselvityksillä ja korruptioepäilyillä voi täten pyyhkäistä haitaria puhtaammaksi ja lähteä soitellen sotaan kapitalismia vastaan. Tietysti joitain roposia aina tulee oman järjestön kautta, mutta edustajan paikkaan tarvittavien äänien määrä huomioiden niiden hinta pyöristyisi hyvin lähelle 0€/ääni. Sehän toisaalta toteutuessaa vasta hienoa olisikin. Varmasti se antaisi monelle nuorelle, tai muuten politiikkaan mukaan pyrkivälle toivoa rahallisen rikkauden osoittautuessa tehottomaksi syötiksi äänten kalastelussa.
Puoluekokouksen jälkimainingeista sen verran, että siellähän konkretisoituivat monet odotukset. Vasemmisto on nyt uusi ainakin paperilla, mutta myös siltä osin, että allekirjoittanut istuu sen puoluevaltuustossa. Poliittisesta ohjelmasta tuli valtaosin sellaisen Vasemmistoliiton ohjelma, jonka ehdokkaana haluan olla ja saahan puolueen päättävässä elimessä toimivana hyvin kosketuspintaa valtakunnan asioihin - asia josta on iloa myös kansanedustajaehdokkaana.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Sattuu ja tapahtuu puoluepolitiikassa
Puoluepoliittisesti alkava kesä näyttää tarjoavan uusia mahdollisuuksia. Paitsi että Keskusta ja Demarit uudistavat ylempää johtoa ahkerasti, on myös Vasemmistoliiton puoluekokous lähestymässä kovaa vauhtia.
Vasemmistoliitossa ei johdon suhteen ole odotettavissa suurta dramatiikkaa. Puoluesihteerin pestin osalta on kuitenkin uudistumisen mahdollisuus. Ehdolla on helsinkiläinen Reko Ravela, jonka mahdollinen valinta toisi Vasemmistoliiton toimintakulttuuriin odotettuja uusia tuulia. Puoluekokoukseen liittyy myös itseni kannalta merkityksellinen seikka; minut nimettiin puoluekokoukseen 1. varajäseneksi, mikä tarkoittaa matkalippua Jyväskylään 18.-20. kesäkuuta. Kokouksessa olen myös ehdolla Vasemmistoliiton puoluevaltuustoon, tehtävä jonka otan vastaan innolla, mikäli se minulle suodaan. Dramaattisin itseäni koskeva päätös on kuitenkin ollut hyväksymiseni Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tuleva syksy tulee olemaan siltä osin täynnä monenlaista uutta, mitä odotan tarmoa täynnä.
Vasemmistoliitossa ei johdon suhteen ole odotettavissa suurta dramatiikkaa. Puoluesihteerin pestin osalta on kuitenkin uudistumisen mahdollisuus. Ehdolla on helsinkiläinen Reko Ravela, jonka mahdollinen valinta toisi Vasemmistoliiton toimintakulttuuriin odotettuja uusia tuulia. Puoluekokoukseen liittyy myös itseni kannalta merkityksellinen seikka; minut nimettiin puoluekokoukseen 1. varajäseneksi, mikä tarkoittaa matkalippua Jyväskylään 18.-20. kesäkuuta. Kokouksessa olen myös ehdolla Vasemmistoliiton puoluevaltuustoon, tehtävä jonka otan vastaan innolla, mikäli se minulle suodaan. Dramaattisin itseäni koskeva päätös on kuitenkin ollut hyväksymiseni Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tuleva syksy tulee olemaan siltä osin täynnä monenlaista uutta, mitä odotan tarmoa täynnä.
Herätkää!
Kevät on ollut opiskelujeni osalta yhtä suurta myllerrystä. Eivät sisällöllisesti, sillä aikani on kulunut lähinnä koti-isyyden merkeissä vaimoni viimeistellessä omia opintojaan, vaan niiden materialististen edellytysten vuoksi.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.
Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.
Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.
Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.
Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Poliitikkojen uusi sukupolvi
Suuret ikäluokat tulevat väistymään, myös politiikasta - mutta mihin se johtaa? Keskustelin eilen Lapin yliopistolla fuksimessuilla nuorten kokoomuslaisten kanssa. Heidän pöydästään kun ei näkynyt mitään viestiä poliittisista sisällöistä. Sen sijaan kondomeja, ja bilejulistuksia oli sitäkin enemmän. Yritin sitten tiedustella, mitä he tavoittelevat tällä kaikella. Sain kuulla kauniita sanoja yksilön vapaudesta, mutta en siitä mitä he sillä tarkoittavat, sekä ns. mahdollisuuksien tasa-arvosta. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa kuulemma sitä, että kaikki tulisi asettaa samalle viivalle, koulutuksen yms. kautta, jonka jälkeen ei pidä estellä niitä jotka haluavat painaa pidemmälle... tai jotain sellaista.
Eniten minua kiinnosti omat ennakkoasenteeni Kokoomuspuoluetta kohtaan. Ns. Koti-Uskonto-Isänmaa, olette varmaan kaikki kuulleet. Kysyin mihin nämä ovat hävinneet heidän esitteistään. Vastaukseksi sain, etteivät ne enää kuulu kokoomuksen arvoihin ja ne on siten poistettu myös asiakirjoista. Edelleen minulle kerrattiin jo aiemmin mainitsemani yksilön vapaudet, joihin heidän toimintansa pohjaa. Kun pyysin määritellä tarkemmin, lähinnä jonkin arvopohjan kautta, mitä tällä tarkoitetaan, he sanoivat että kyllä jossain periaateohjelmassa vielä mainitaan kristillinen arvopohja. Sitä he eivät osanneet selittää, mitä sillä tarkoitetaan, tai miten sen tulisi näkyä puolueen toiminnassa.
Tästäpä en lannistunut, vaan marssin messupöytäänsä pitävien kristittyjen nuorien luo, ja kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat asiasta. He myönsivät, että kieltämättä hieman ristiriitaiselta vaikuttaa kristityn arvopohjan mukaan itseään määrittävän puolueen itsensä mainostaminen yökerhojuhlilla ja ilmaisia kondomeja jakamalla. Raamatun sanan kanssa ainakin ristiriita on kuulemma ilmeinen. Sitä hänkään ei uskaltanut lähteä määrittelemään, mitä se kristitty arvopohja voisi tässä tapaukessa tarkoittaa.
Menin sitten takaisin tivaamaan selitystä tälle ristiriidalle, ja sitten Kokoomuksen nuoret toivot myönsivätkin ettei tässä juuri isänmaat ja jumalat kiinnosta, vaan itse asiassa he työskentelevät puolueen sisällä sen eteen, että viimeisetkin maininnat kristitystä arvopohjasta saataisiin pois sieltä asiakirjoista kummittelemasta. Toivottavasti viesti tulee näkymään myös toiminnassa, jos vaikka Kokoomus valtapuoleena saisi sitten vihdoin jotain tolkkua esim. koulujen uskonnonopetukseen, kun vasemmistoa ei valtaan äänestetä tuota asiaa kuntoon hoitamaan.
P.S. Eipä puolustusvoimienkaan kojulla Jumalan nimeen vannottu, vaan sielläkin luvattiin tukea vain Kodille ja isänmaalle. Se siitä valasta.
Eniten minua kiinnosti omat ennakkoasenteeni Kokoomuspuoluetta kohtaan. Ns. Koti-Uskonto-Isänmaa, olette varmaan kaikki kuulleet. Kysyin mihin nämä ovat hävinneet heidän esitteistään. Vastaukseksi sain, etteivät ne enää kuulu kokoomuksen arvoihin ja ne on siten poistettu myös asiakirjoista. Edelleen minulle kerrattiin jo aiemmin mainitsemani yksilön vapaudet, joihin heidän toimintansa pohjaa. Kun pyysin määritellä tarkemmin, lähinnä jonkin arvopohjan kautta, mitä tällä tarkoitetaan, he sanoivat että kyllä jossain periaateohjelmassa vielä mainitaan kristillinen arvopohja. Sitä he eivät osanneet selittää, mitä sillä tarkoitetaan, tai miten sen tulisi näkyä puolueen toiminnassa.
Tästäpä en lannistunut, vaan marssin messupöytäänsä pitävien kristittyjen nuorien luo, ja kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat asiasta. He myönsivät, että kieltämättä hieman ristiriitaiselta vaikuttaa kristityn arvopohjan mukaan itseään määrittävän puolueen itsensä mainostaminen yökerhojuhlilla ja ilmaisia kondomeja jakamalla. Raamatun sanan kanssa ainakin ristiriita on kuulemma ilmeinen. Sitä hänkään ei uskaltanut lähteä määrittelemään, mitä se kristitty arvopohja voisi tässä tapaukessa tarkoittaa.
Menin sitten takaisin tivaamaan selitystä tälle ristiriidalle, ja sitten Kokoomuksen nuoret toivot myönsivätkin ettei tässä juuri isänmaat ja jumalat kiinnosta, vaan itse asiassa he työskentelevät puolueen sisällä sen eteen, että viimeisetkin maininnat kristitystä arvopohjasta saataisiin pois sieltä asiakirjoista kummittelemasta. Toivottavasti viesti tulee näkymään myös toiminnassa, jos vaikka Kokoomus valtapuoleena saisi sitten vihdoin jotain tolkkua esim. koulujen uskonnonopetukseen, kun vasemmistoa ei valtaan äänestetä tuota asiaa kuntoon hoitamaan.
P.S. Eipä puolustusvoimienkaan kojulla Jumalan nimeen vannottu, vaan sielläkin luvattiin tukea vain Kodille ja isänmaalle. Se siitä valasta.
perjantai 11. syyskuuta 2009
Kävelykatu
Kemiläisiä tuntuu puhtuttavan kaupunkiin rakennettava kävelykatu. Asian on nostanut tapetille syyskuisen valtuuston päätös aikaistaa rakentamisen aloittamista, koska tarjolla oli elvytysrahaa. Korostan vielä kerran: Kävelykadun rakentamispäätös oli jo tehty, edellisen valtuuston aikaan. Rakennusajankohta oli määritelty väljästi "talouden salliessa". Tietystikään kaupungin taloustilanne ei ole hyvä, mutta itse katsoin, että TE-keskuksen vastaantulo oli siinä määrin huomattava, että siihen kannatti tarttua.
Kaupungin työttömyysprosentti huitelee 18 paremmalla puolen, ja laajemmalla perspektiivillä koko maan, ja maailman talous on enemmän tai vähemmän katastrofin partaalla. Mullistusta odotellessa täytyy turvautua niihin keinoihin, joita meillä on käytettävissä, ja itse ainakin katsoin, että rakentaminen on sitä elvytystä, jota laman pohjalla eniten tarvitaan, seuraavin perustein:
1) Rakentaminen työllistää
2) Kaupungin verosaatavat lisääntyvät, kun on palkkoja mistä periä
3) Verosaatavilla rahoitetaan julkisia palveluita, siis niitä, joita palkansaajat eivät rahoita ostamalla käteen jäävillä rahoillaan.
Talouden kriisi ei ole paikallinen, eikä ratkaisuakaan sellaisena voi nähdä. Kemiläisinä olemme myös lappilaisia, suomalaisia, eurooppalaisia ja niin edelleen. Vastuu työllistävästä ja elvyttävästä toiminnasta on siis jaettu vastuu. Tämä siis tiedoksi niille huolestuneille, joita risoo se mahdollisuus, että Kemin katuja kiveäisi esim. joukko puolalaisia. Tämäkin vaihtoehto nimittäin nousi keskusteluissa ilmi, mutta siihen sanottiin syyksi se, ettei suomesta kuulemma enää löydy ammattitaitoista väkeä tekemään kyseistä hommaa. Jos taas tiedät jonkun, niin kannattaa varmaan vinkata mahdollista tarjouspyyntöä varten, hommahan nimittäin tulee kyllä kilpailutettavaksi aikanaan.
Ja mitä tulee muihin palveluihin, vastakkainasettelu on mielestäni keinotekoinen. Kävelykatu ei ole vastakkainen vanhusten tai sairaiden hoitamisen kanssa, eikä kirjaston tai kirjastoauton kanssa, vaikka samasta veropotista ammentaakin. Yhtä rakentavaa olisi laittaa kirjastot ja uimahalli vastakkain, tai vesijohtoverkon ylläpito ja henkilökohtaiset avustajat vastakkain. Syy sairaiden ja vanhustenhoidon ahdinkoon pitäisi mieluummin hakea kuntia ahdinkoon ajavan porvarihallituksen toimista. Sen sijaan että TE-keskus osoittaisi rahaa elvyttävään rakennustoimintaan, voisi kunta saada valtionapua sairaanhoitoon. Se vain ei näytä olevan hallituksen tahtotila. Valtakunnallisella tasolla vaatimus on siis edelleen sama: lisää rahaa kunnille, ei veronalennuksille!
Kaupungin työttömyysprosentti huitelee 18 paremmalla puolen, ja laajemmalla perspektiivillä koko maan, ja maailman talous on enemmän tai vähemmän katastrofin partaalla. Mullistusta odotellessa täytyy turvautua niihin keinoihin, joita meillä on käytettävissä, ja itse ainakin katsoin, että rakentaminen on sitä elvytystä, jota laman pohjalla eniten tarvitaan, seuraavin perustein:
1) Rakentaminen työllistää
2) Kaupungin verosaatavat lisääntyvät, kun on palkkoja mistä periä
3) Verosaatavilla rahoitetaan julkisia palveluita, siis niitä, joita palkansaajat eivät rahoita ostamalla käteen jäävillä rahoillaan.
Talouden kriisi ei ole paikallinen, eikä ratkaisuakaan sellaisena voi nähdä. Kemiläisinä olemme myös lappilaisia, suomalaisia, eurooppalaisia ja niin edelleen. Vastuu työllistävästä ja elvyttävästä toiminnasta on siis jaettu vastuu. Tämä siis tiedoksi niille huolestuneille, joita risoo se mahdollisuus, että Kemin katuja kiveäisi esim. joukko puolalaisia. Tämäkin vaihtoehto nimittäin nousi keskusteluissa ilmi, mutta siihen sanottiin syyksi se, ettei suomesta kuulemma enää löydy ammattitaitoista väkeä tekemään kyseistä hommaa. Jos taas tiedät jonkun, niin kannattaa varmaan vinkata mahdollista tarjouspyyntöä varten, hommahan nimittäin tulee kyllä kilpailutettavaksi aikanaan.
Ja mitä tulee muihin palveluihin, vastakkainasettelu on mielestäni keinotekoinen. Kävelykatu ei ole vastakkainen vanhusten tai sairaiden hoitamisen kanssa, eikä kirjaston tai kirjastoauton kanssa, vaikka samasta veropotista ammentaakin. Yhtä rakentavaa olisi laittaa kirjastot ja uimahalli vastakkain, tai vesijohtoverkon ylläpito ja henkilökohtaiset avustajat vastakkain. Syy sairaiden ja vanhustenhoidon ahdinkoon pitäisi mieluummin hakea kuntia ahdinkoon ajavan porvarihallituksen toimista. Sen sijaan että TE-keskus osoittaisi rahaa elvyttävään rakennustoimintaan, voisi kunta saada valtionapua sairaanhoitoon. Se vain ei näytä olevan hallituksen tahtotila. Valtakunnallisella tasolla vaatimus on siis edelleen sama: lisää rahaa kunnille, ei veronalennuksille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)