Puoluepoliittisesti alkava kesä näyttää tarjoavan uusia mahdollisuuksia. Paitsi että Keskusta ja Demarit uudistavat ylempää johtoa ahkerasti, on myös Vasemmistoliiton puoluekokous lähestymässä kovaa vauhtia.
Vasemmistoliitossa ei johdon suhteen ole odotettavissa suurta dramatiikkaa. Puoluesihteerin pestin osalta on kuitenkin uudistumisen mahdollisuus. Ehdolla on helsinkiläinen Reko Ravela, jonka mahdollinen valinta toisi Vasemmistoliiton toimintakulttuuriin odotettuja uusia tuulia. Puoluekokoukseen liittyy myös itseni kannalta merkityksellinen seikka; minut nimettiin puoluekokoukseen 1. varajäseneksi, mikä tarkoittaa matkalippua Jyväskylään 18.-20. kesäkuuta. Kokouksessa olen myös ehdolla Vasemmistoliiton puoluevaltuustoon, tehtävä jonka otan vastaan innolla, mikäli se minulle suodaan. Dramaattisin itseäni koskeva päätös on kuitenkin ollut hyväksymiseni Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tuleva syksy tulee olemaan siltä osin täynnä monenlaista uutta, mitä odotan tarmoa täynnä.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Herätkää!
Kevät on ollut opiskelujeni osalta yhtä suurta myllerrystä. Eivät sisällöllisesti, sillä aikani on kulunut lähinnä koti-isyyden merkeissä vaimoni viimeistellessä omia opintojaan, vaan niiden materialististen edellytysten vuoksi.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.
Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.
Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.
Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.
Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Poliitikkojen uusi sukupolvi
Suuret ikäluokat tulevat väistymään, myös politiikasta - mutta mihin se johtaa? Keskustelin eilen Lapin yliopistolla fuksimessuilla nuorten kokoomuslaisten kanssa. Heidän pöydästään kun ei näkynyt mitään viestiä poliittisista sisällöistä. Sen sijaan kondomeja, ja bilejulistuksia oli sitäkin enemmän. Yritin sitten tiedustella, mitä he tavoittelevat tällä kaikella. Sain kuulla kauniita sanoja yksilön vapaudesta, mutta en siitä mitä he sillä tarkoittavat, sekä ns. mahdollisuuksien tasa-arvosta. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa kuulemma sitä, että kaikki tulisi asettaa samalle viivalle, koulutuksen yms. kautta, jonka jälkeen ei pidä estellä niitä jotka haluavat painaa pidemmälle... tai jotain sellaista.
Eniten minua kiinnosti omat ennakkoasenteeni Kokoomuspuoluetta kohtaan. Ns. Koti-Uskonto-Isänmaa, olette varmaan kaikki kuulleet. Kysyin mihin nämä ovat hävinneet heidän esitteistään. Vastaukseksi sain, etteivät ne enää kuulu kokoomuksen arvoihin ja ne on siten poistettu myös asiakirjoista. Edelleen minulle kerrattiin jo aiemmin mainitsemani yksilön vapaudet, joihin heidän toimintansa pohjaa. Kun pyysin määritellä tarkemmin, lähinnä jonkin arvopohjan kautta, mitä tällä tarkoitetaan, he sanoivat että kyllä jossain periaateohjelmassa vielä mainitaan kristillinen arvopohja. Sitä he eivät osanneet selittää, mitä sillä tarkoitetaan, tai miten sen tulisi näkyä puolueen toiminnassa.
Tästäpä en lannistunut, vaan marssin messupöytäänsä pitävien kristittyjen nuorien luo, ja kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat asiasta. He myönsivät, että kieltämättä hieman ristiriitaiselta vaikuttaa kristityn arvopohjan mukaan itseään määrittävän puolueen itsensä mainostaminen yökerhojuhlilla ja ilmaisia kondomeja jakamalla. Raamatun sanan kanssa ainakin ristiriita on kuulemma ilmeinen. Sitä hänkään ei uskaltanut lähteä määrittelemään, mitä se kristitty arvopohja voisi tässä tapaukessa tarkoittaa.
Menin sitten takaisin tivaamaan selitystä tälle ristiriidalle, ja sitten Kokoomuksen nuoret toivot myönsivätkin ettei tässä juuri isänmaat ja jumalat kiinnosta, vaan itse asiassa he työskentelevät puolueen sisällä sen eteen, että viimeisetkin maininnat kristitystä arvopohjasta saataisiin pois sieltä asiakirjoista kummittelemasta. Toivottavasti viesti tulee näkymään myös toiminnassa, jos vaikka Kokoomus valtapuoleena saisi sitten vihdoin jotain tolkkua esim. koulujen uskonnonopetukseen, kun vasemmistoa ei valtaan äänestetä tuota asiaa kuntoon hoitamaan.
P.S. Eipä puolustusvoimienkaan kojulla Jumalan nimeen vannottu, vaan sielläkin luvattiin tukea vain Kodille ja isänmaalle. Se siitä valasta.
Eniten minua kiinnosti omat ennakkoasenteeni Kokoomuspuoluetta kohtaan. Ns. Koti-Uskonto-Isänmaa, olette varmaan kaikki kuulleet. Kysyin mihin nämä ovat hävinneet heidän esitteistään. Vastaukseksi sain, etteivät ne enää kuulu kokoomuksen arvoihin ja ne on siten poistettu myös asiakirjoista. Edelleen minulle kerrattiin jo aiemmin mainitsemani yksilön vapaudet, joihin heidän toimintansa pohjaa. Kun pyysin määritellä tarkemmin, lähinnä jonkin arvopohjan kautta, mitä tällä tarkoitetaan, he sanoivat että kyllä jossain periaateohjelmassa vielä mainitaan kristillinen arvopohja. Sitä he eivät osanneet selittää, mitä sillä tarkoitetaan, tai miten sen tulisi näkyä puolueen toiminnassa.
Tästäpä en lannistunut, vaan marssin messupöytäänsä pitävien kristittyjen nuorien luo, ja kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat asiasta. He myönsivät, että kieltämättä hieman ristiriitaiselta vaikuttaa kristityn arvopohjan mukaan itseään määrittävän puolueen itsensä mainostaminen yökerhojuhlilla ja ilmaisia kondomeja jakamalla. Raamatun sanan kanssa ainakin ristiriita on kuulemma ilmeinen. Sitä hänkään ei uskaltanut lähteä määrittelemään, mitä se kristitty arvopohja voisi tässä tapaukessa tarkoittaa.
Menin sitten takaisin tivaamaan selitystä tälle ristiriidalle, ja sitten Kokoomuksen nuoret toivot myönsivätkin ettei tässä juuri isänmaat ja jumalat kiinnosta, vaan itse asiassa he työskentelevät puolueen sisällä sen eteen, että viimeisetkin maininnat kristitystä arvopohjasta saataisiin pois sieltä asiakirjoista kummittelemasta. Toivottavasti viesti tulee näkymään myös toiminnassa, jos vaikka Kokoomus valtapuoleena saisi sitten vihdoin jotain tolkkua esim. koulujen uskonnonopetukseen, kun vasemmistoa ei valtaan äänestetä tuota asiaa kuntoon hoitamaan.
P.S. Eipä puolustusvoimienkaan kojulla Jumalan nimeen vannottu, vaan sielläkin luvattiin tukea vain Kodille ja isänmaalle. Se siitä valasta.
perjantai 11. syyskuuta 2009
Kävelykatu
Kemiläisiä tuntuu puhtuttavan kaupunkiin rakennettava kävelykatu. Asian on nostanut tapetille syyskuisen valtuuston päätös aikaistaa rakentamisen aloittamista, koska tarjolla oli elvytysrahaa. Korostan vielä kerran: Kävelykadun rakentamispäätös oli jo tehty, edellisen valtuuston aikaan. Rakennusajankohta oli määritelty väljästi "talouden salliessa". Tietystikään kaupungin taloustilanne ei ole hyvä, mutta itse katsoin, että TE-keskuksen vastaantulo oli siinä määrin huomattava, että siihen kannatti tarttua.
Kaupungin työttömyysprosentti huitelee 18 paremmalla puolen, ja laajemmalla perspektiivillä koko maan, ja maailman talous on enemmän tai vähemmän katastrofin partaalla. Mullistusta odotellessa täytyy turvautua niihin keinoihin, joita meillä on käytettävissä, ja itse ainakin katsoin, että rakentaminen on sitä elvytystä, jota laman pohjalla eniten tarvitaan, seuraavin perustein:
1) Rakentaminen työllistää
2) Kaupungin verosaatavat lisääntyvät, kun on palkkoja mistä periä
3) Verosaatavilla rahoitetaan julkisia palveluita, siis niitä, joita palkansaajat eivät rahoita ostamalla käteen jäävillä rahoillaan.
Talouden kriisi ei ole paikallinen, eikä ratkaisuakaan sellaisena voi nähdä. Kemiläisinä olemme myös lappilaisia, suomalaisia, eurooppalaisia ja niin edelleen. Vastuu työllistävästä ja elvyttävästä toiminnasta on siis jaettu vastuu. Tämä siis tiedoksi niille huolestuneille, joita risoo se mahdollisuus, että Kemin katuja kiveäisi esim. joukko puolalaisia. Tämäkin vaihtoehto nimittäin nousi keskusteluissa ilmi, mutta siihen sanottiin syyksi se, ettei suomesta kuulemma enää löydy ammattitaitoista väkeä tekemään kyseistä hommaa. Jos taas tiedät jonkun, niin kannattaa varmaan vinkata mahdollista tarjouspyyntöä varten, hommahan nimittäin tulee kyllä kilpailutettavaksi aikanaan.
Ja mitä tulee muihin palveluihin, vastakkainasettelu on mielestäni keinotekoinen. Kävelykatu ei ole vastakkainen vanhusten tai sairaiden hoitamisen kanssa, eikä kirjaston tai kirjastoauton kanssa, vaikka samasta veropotista ammentaakin. Yhtä rakentavaa olisi laittaa kirjastot ja uimahalli vastakkain, tai vesijohtoverkon ylläpito ja henkilökohtaiset avustajat vastakkain. Syy sairaiden ja vanhustenhoidon ahdinkoon pitäisi mieluummin hakea kuntia ahdinkoon ajavan porvarihallituksen toimista. Sen sijaan että TE-keskus osoittaisi rahaa elvyttävään rakennustoimintaan, voisi kunta saada valtionapua sairaanhoitoon. Se vain ei näytä olevan hallituksen tahtotila. Valtakunnallisella tasolla vaatimus on siis edelleen sama: lisää rahaa kunnille, ei veronalennuksille!
Kaupungin työttömyysprosentti huitelee 18 paremmalla puolen, ja laajemmalla perspektiivillä koko maan, ja maailman talous on enemmän tai vähemmän katastrofin partaalla. Mullistusta odotellessa täytyy turvautua niihin keinoihin, joita meillä on käytettävissä, ja itse ainakin katsoin, että rakentaminen on sitä elvytystä, jota laman pohjalla eniten tarvitaan, seuraavin perustein:
1) Rakentaminen työllistää
2) Kaupungin verosaatavat lisääntyvät, kun on palkkoja mistä periä
3) Verosaatavilla rahoitetaan julkisia palveluita, siis niitä, joita palkansaajat eivät rahoita ostamalla käteen jäävillä rahoillaan.
Talouden kriisi ei ole paikallinen, eikä ratkaisuakaan sellaisena voi nähdä. Kemiläisinä olemme myös lappilaisia, suomalaisia, eurooppalaisia ja niin edelleen. Vastuu työllistävästä ja elvyttävästä toiminnasta on siis jaettu vastuu. Tämä siis tiedoksi niille huolestuneille, joita risoo se mahdollisuus, että Kemin katuja kiveäisi esim. joukko puolalaisia. Tämäkin vaihtoehto nimittäin nousi keskusteluissa ilmi, mutta siihen sanottiin syyksi se, ettei suomesta kuulemma enää löydy ammattitaitoista väkeä tekemään kyseistä hommaa. Jos taas tiedät jonkun, niin kannattaa varmaan vinkata mahdollista tarjouspyyntöä varten, hommahan nimittäin tulee kyllä kilpailutettavaksi aikanaan.
Ja mitä tulee muihin palveluihin, vastakkainasettelu on mielestäni keinotekoinen. Kävelykatu ei ole vastakkainen vanhusten tai sairaiden hoitamisen kanssa, eikä kirjaston tai kirjastoauton kanssa, vaikka samasta veropotista ammentaakin. Yhtä rakentavaa olisi laittaa kirjastot ja uimahalli vastakkain, tai vesijohtoverkon ylläpito ja henkilökohtaiset avustajat vastakkain. Syy sairaiden ja vanhustenhoidon ahdinkoon pitäisi mieluummin hakea kuntia ahdinkoon ajavan porvarihallituksen toimista. Sen sijaan että TE-keskus osoittaisi rahaa elvyttävään rakennustoimintaan, voisi kunta saada valtionapua sairaanhoitoon. Se vain ei näytä olevan hallituksen tahtotila. Valtakunnallisella tasolla vaatimus on siis edelleen sama: lisää rahaa kunnille, ei veronalennuksille!
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Nyt puhuvat syrjäytetyt
Monen niskakarvat nousivat varmasti pystyyn nähdessään joko lehdessä, tai elävässä elämässä juuri somistetun alikulun seinään töhrityn tekstin:"Nyt puhuvat syrjäytyneet". Itse en kirjoittajaa, tai hänen motiivejaan tunne, mutta asiayhteyden vuoksi esitän muutamia mietteitä töhrimisestä.
Ensinnäkin, mitä tulee nuorten taiteilijoiden mahdollisuuteen toteuttaa itseään, olemme Lapin vasemmistonuorten toimesta tehneet kaksi aloitetta Kemin nuorisoasiainneuvottelukunnan (myöhemmin NANK) puolelta. Ensimmäinen on tehty vuosia sitten, tarkkaa päivää en tiedä, koska kokouksen pöytäkirjoja en löydä. Siihen saadun vastauksen mukaan aloite oli ilmeisen tahallisesti ymmärretty väärin siten, että Tekninen lautakunta lupasi tarjota NANK:ille maalit, mikäli se itse haluaa maalata jonkin alikulun. Tästähän ei aluneperinkään ollut kysymys, ja siksi tein sitten NANK:in kokouksessa (7/2007), eli jo melkein kaksi vuotta sitten uuden aloitteen, jossa täsmensin että tarkoitus olisi vapauttaa seiniä tai alikulkuja vapaasti graffititaiteilijoiden rajoittamattomaan käyttöön. Perustelin aloitettani sillä, että luvattomista töhrimisistä langetettuja rangaistuksia voidaan pitää täysin kohtuuttomina tilanteessa, jossa minkäänlaista epäkaupallista tilaa ei ole tarjottu kyseiseen tarkoitukseen käytettäväksi. Mitä maalausten laatuun tulee, on kai myös selvää, että mikäli harjoitteluunkaan ei ole mahdollisuuksia, ei ole syytä odottaa suuria mestariteoksia. Lisäksi vapaalla tilalla on positiivinen imagovaikutus kulttuurikaupunkina itseään pitävälle Kemille. Vapaista graffitiseinistä on paljon positiivisia kokemuksia ympäri maailmaa, myös Suomesta. Luvatonta töhrintää se ei valitettavasti poista, mutta eipä se häviä näköjään nollatoleranssillakaan. Miettikääpäs hetki miten kävi viinanjuonnille kieltolain aikaan.
Itse en näe vieläkään mitään syytä olla kokeilematta graffitille vapautettua tilaa, ja koska jo kaksi vuotta sitten tekemäni aloite on jumiutunut koneistoon, aion laatia aiheesta uuden aloitteen, tällä kertaa kaupunginvaltuutetun asemassa. Jos vaikka sillä saisi asian vihdoinkin huomioiduksi.
Mitä tulee syrjäytymiseen ja heidän äänensä kuulumiseen, puhuisin mieluummin syrjäytetyistä. Kun nuorisotyöttömyys kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja odotukset kovenevat, on kaikki tämä enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksenteon tulosta. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että porvarihallituksen järjestelmällisen nuorison piiskaamisen vastapainoksi myös ammattiliittojen puolelta vaaditaan ikääntyneiden työurien varjelua nuorten kustannuksella. Mikäli asiaan ei puututa, ovat luvattomat töhryt pian pienin huolistamme, kun todellinen epätoivo alkaa purkautua. Ja kukas puuttuisi, jos emme me itse? Ihan ensin on aloitettava elämän varmuutta lisäävien turvaverkkojen rakentamisesta, kuten tulonsiirroista varakkailta köyhimmille verotusta viilaamalla, työstä riippumattomasta perustoimeentulosta, ja kansalaisia kuulevasta ja osallistavasta päätöksenteosta, jota graffitiseinätkin olisivat. Tulonsiirrot kuten opintoraha, toimeentulotuki, kirjasto ja julkinen terveydenhuolto ovat sitäpaitsi mitä parhainta talouden elvyttämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä, sillä kipurajan alapuolella eläville annettuna joka ikinen euro menee suoraan kulutukseen niin ruoan kuin palveluidenkin muodossa työllistäen näin palveluntuottajia ja kauppiaita. Pienistä puroista jne.
Ensinnäkin, mitä tulee nuorten taiteilijoiden mahdollisuuteen toteuttaa itseään, olemme Lapin vasemmistonuorten toimesta tehneet kaksi aloitetta Kemin nuorisoasiainneuvottelukunnan (myöhemmin NANK) puolelta. Ensimmäinen on tehty vuosia sitten, tarkkaa päivää en tiedä, koska kokouksen pöytäkirjoja en löydä. Siihen saadun vastauksen mukaan aloite oli ilmeisen tahallisesti ymmärretty väärin siten, että Tekninen lautakunta lupasi tarjota NANK:ille maalit, mikäli se itse haluaa maalata jonkin alikulun. Tästähän ei aluneperinkään ollut kysymys, ja siksi tein sitten NANK:in kokouksessa (7/2007), eli jo melkein kaksi vuotta sitten uuden aloitteen, jossa täsmensin että tarkoitus olisi vapauttaa seiniä tai alikulkuja vapaasti graffititaiteilijoiden rajoittamattomaan käyttöön. Perustelin aloitettani sillä, että luvattomista töhrimisistä langetettuja rangaistuksia voidaan pitää täysin kohtuuttomina tilanteessa, jossa minkäänlaista epäkaupallista tilaa ei ole tarjottu kyseiseen tarkoitukseen käytettäväksi. Mitä maalausten laatuun tulee, on kai myös selvää, että mikäli harjoitteluunkaan ei ole mahdollisuuksia, ei ole syytä odottaa suuria mestariteoksia. Lisäksi vapaalla tilalla on positiivinen imagovaikutus kulttuurikaupunkina itseään pitävälle Kemille. Vapaista graffitiseinistä on paljon positiivisia kokemuksia ympäri maailmaa, myös Suomesta. Luvatonta töhrintää se ei valitettavasti poista, mutta eipä se häviä näköjään nollatoleranssillakaan. Miettikääpäs hetki miten kävi viinanjuonnille kieltolain aikaan.
Itse en näe vieläkään mitään syytä olla kokeilematta graffitille vapautettua tilaa, ja koska jo kaksi vuotta sitten tekemäni aloite on jumiutunut koneistoon, aion laatia aiheesta uuden aloitteen, tällä kertaa kaupunginvaltuutetun asemassa. Jos vaikka sillä saisi asian vihdoinkin huomioiduksi.
Mitä tulee syrjäytymiseen ja heidän äänensä kuulumiseen, puhuisin mieluummin syrjäytetyistä. Kun nuorisotyöttömyys kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja odotukset kovenevat, on kaikki tämä enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksenteon tulosta. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että porvarihallituksen järjestelmällisen nuorison piiskaamisen vastapainoksi myös ammattiliittojen puolelta vaaditaan ikääntyneiden työurien varjelua nuorten kustannuksella. Mikäli asiaan ei puututa, ovat luvattomat töhryt pian pienin huolistamme, kun todellinen epätoivo alkaa purkautua. Ja kukas puuttuisi, jos emme me itse? Ihan ensin on aloitettava elämän varmuutta lisäävien turvaverkkojen rakentamisesta, kuten tulonsiirroista varakkailta köyhimmille verotusta viilaamalla, työstä riippumattomasta perustoimeentulosta, ja kansalaisia kuulevasta ja osallistavasta päätöksenteosta, jota graffitiseinätkin olisivat. Tulonsiirrot kuten opintoraha, toimeentulotuki, kirjasto ja julkinen terveydenhuolto ovat sitäpaitsi mitä parhainta talouden elvyttämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä, sillä kipurajan alapuolella eläville annettuna joka ikinen euro menee suoraan kulutukseen niin ruoan kuin palveluidenkin muodossa työllistäen näin palveluntuottajia ja kauppiaita. Pienistä puroista jne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)