Kirkko irti valtiosta

Blogissa on ollut hiljaiseloa, mutta allekirjoittanut on kuitenkin ollut työssä ja toimessa. Olen kirjoitellut kolumnia Kansan Tahtoon, ja yleisön pyynnöstä viimeisin puheenvuoroni myös blogissa helpomman levittämisen mahdollistamiseksi:
----

Sain kunnian edustaa Lapin Vasemmistonuoria toukokuun lopulla järjestetyssä Vasemmistonuoret ry:n XXVI sääntömääräisessä liittokokouksessa. Kokous oli ehkä paras aikoihin, niin minun, kuin monen muunkin läsnä olleen mielestä. Kokouksessa muotoiltiin järjestölle uusi poliittinen ohjelma, joka kai tätä julkaistaessa on jo vasemmistonuorten nettisivuilla luettavissa, että sinne vain hopi hopi. Henkilövalinnoiltakaan ei vältytty, siispä vielä kerran onnittelut mainiolle Li Anderssonille puheenjohtajuudesta, ja Juuso Aromaalle sekä pohjoisen omalle supernaiselle, Hanna Sarkkiselle varapuheenjohtajuuksista.

Eräs asia jäi kirjavasta keskustelusta mieleeni ja se on valtiokirkkokysymys. Kokouksessa tehdyssä aloitteessa vaadittiin kirkkoa erotettavaksi valtiosta ja jäin miettimään paitsi sitä, että eikös samansuuntainen aloite ole lähes joka liittokokouksessa niin myös sitä, että tämähän on toisaalta vasemmiston historiaa ajattellen eräs keskeisimpiä tavoitteita, etenkin kun se ei ole vielä toteutunut. Kuuluisa Forssan ohjelma kirjasi vuonna 1903 asiasta seuraavasti:

“Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

Itse olen aina kannattanut ajatusta. Tuossahan ei pyritä kieltämään uskonnon harjoittamista, siinä pyritään vain purkamaan yhden tietyn uskontokunnan etuoikeutettu asema verojen kerääjänä. Vapauden ja tasa-arvon liikkeeksi julistautuvan vasemmiston soisi tästä asiasta pitävän enemmänkin melua. Nykyäänhän kirkko perii jäsenmaksuluontoisen veron lisäksi myös ns. yhteisöveroa, johon joutuvat osallistumaan kaikki veronmaksajat, yrityksetkin.

Meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa päällimmäisenä näyttäytyvät talouskysymykset, niinkuin pitääkin. Kuitenkin puoleet jakautuvat oikeisto-vasemmistoakselille myös muissa, kuin talouskysymyksissä ja mielestäni uskonnonvapauskysymys on juuri sellainen. Monikulttuurisuutta vastustavat PerusSuomalaiset ja Kristillisdemokraatit esiintyvät islamin uhkan torjujana, mutta todellisuudessa edistävät jyrkän kristilliskonservatiivisen yksikulttuurisuuden pakottamista Suomeen.

Kansanvallassa voimme toki erottaa kirkon valtiosta, mutta emme uskontoa politiikasta - hyvä niin. Jokaisella kun on oikeus kantojaan julistaa, olivat ne sitten peräisin raamatusta tai muusta manifestistä. Katsoisin kuitenkin, ettei vasemmiston tulisi hallituspohjaa muotoiltaessa tippaakaan nöyristellä tämän edistyksellisen tavoitteen kanssa. Politiikka on tietysti kompromisseja täynnä, mutta jos edes uskonnonopetus kouluissa, niinkuin Forssan ohjelmakin kirjaa, saataisiin lopetettua, olisi sekin edistystä. Uskonnonopettajien ei tarvi pelätä työttömyyttä, heillähän on hyvä tietopohja uuden yleisen katsomusaineen opettamiseen pienellä perehtymisellä.

Normaaliaika

Taas on se aika vuodesta, kun kelloja siirrettiin ns. kesäaikaan. Se tarkoittaa kellojen siirtämistä normaaliajasta tunnilla eteenpäin. Näin on tehty Suomessa vuodesta 1981, eli nyt kolmekymmenta vuotta. Kesäaikaan siirtymistä perustellaan energiansäästöllä, koska kelloja siirtällä pyritään rytmittämään ihmisten valveillaoloaikaa päivänvalon mukaan, mutta pitävää näyttöä energian säästymisestä ei ole. Sen sijaan näyttöä energian lisäkulutuksesta on, nimittäin valveilla ollessaan ihmiset tapaavat harrastaa energiaa kuluttavia asioita, myös ilman keinotekoista valaistusta. On myös paljon näyttöä monista haitoista, joita seuraa kellojen siirtelystä. Ihmisten biologinen kello ei ole noin vain siirrettävissä. Sen lisäksi yhteiskunnallisesti aikataulujen siirtelystä koituu monin verroin erilaisia kustannuksia, puhumattakaan kellojen siirtelyn aiheuttamista sekaannuksista ja myöhästelyistä. Haitat voi jokainen havaita henkilökohtaisesti nyt, kun joutuu käytännössä heräämään tuntia aiemmin.

Mielestäni kellojen siirtelyssä tulisi ottaa järki käteen ja luopua tästä vahingollisesta tavasta. Tässäpä oivallinen poliittinen tavoite, joka taatusti koskettaa meistä jokaista ja jota voinee kannattaa jokainen puoluekannasta riippumatta(?)

Nuoren vasemmiston palvelumanifesti

Julkaisimme tänään nuoren vasemmiston palvelumanifestin.

Tutustu tästä





Tutustu myös arjen radikaaleihin ja "radikaaleinta on arki" kirjan ääniversioon Tästä linkistä

Kiitos!

Ja sama tekstiversiona:

Nuoren vasemmiston PALVELUMANIFESTI: ASIATON OLESKELU SALLITTU!
Suomella on ainutlaatuinen aarre, julkiset palvelut. Niiden ansiosta olemme saaneet nauttia etuoikeuksista, jotka historiallisesti ovat kuuluneet vain eliitille.

Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa - ja saatamme nyt ottaa vastuun.

Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.

Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.

Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:

1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa.

2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.

3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.

4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.

5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.

6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.

7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.

8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.

9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.

10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.


Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.

Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.


Anna Kontula, Tampere
Dan Koivulaakso, Helsinki
Jukka Peltokoski, Tampere
Tero Toivanen, Jyväskylä
Minna Minkkinen, Tampere
Pia Lohikoski, Kerava
Marissa Varmavuori, Vihti
Juuso Aromaa, Hyvinkää
Henrik Nyholm, Helsinki
Antti Hartikainen, Vantaa
Joona Mielonen, Kotka
Li Andersson, Turku
Mirka Muukkonen, Turku
Julia Vatanen, Pieksämäki
Katri Immonen, Helsinki
Iiro Arvola, Raasepori
Tiia Meuronen, Lappeenranta
Heidi Komulainen, Kuopio
Johannes Kuhmonen, Jyväskylä
Raisa Ranta, Pori
Hanna Sarkkinen, Oulu
Matti Kapanen, Turku
Markus Korjonen, Kemi
Jan-Mikael Hakomäki, Tornio
Juha-Petteri Pasma

Mikä jäi sitomatta indeksiin?...ja MIKSI?

Marraskuussa 2010 eduskunnan sivistysvaliokunnassa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki esitti opintorahaan 100 euron tasokorotusta, koska tuki on jäänyt jälkeen muista tulomuodoista. Lisäksi hän esitti indeksiin sitomista, asumislisän asettamista ympärivuotiseksi, sekä vanhempien tulojen vaikutuksen poistamista. Jokainen esitys hylättiin hallituspuolueiden toimesta. Siis Kokoomus, Keskusta ja Vihreät vastustivat esityksiä.

Kun sivistysvaliokunnan esitys viimein tuli eduskunnan käsiteltäväksi, Arhinmäki esitti jälleen opintorahan tasokorotusta 100 eurolla, opintorahan sitomista indeksiin, asumislisän asettamista ympärivuotiseksi sekä vanhempien tulojen vaikutuksen poistamista. Jokaisesta äänestettiin erikseen ja jälleen VASTAAN äänestivät Kokoomus, Keskusta, Vihreät ja Rkp.

Nyt jokaisen puolueen nuorekkaat ja dynaamiset ehdokkaat kilpaa mainostavat olevansa opiskelijoiden asialla. Onko opiskelijoiden asia kuitenkaan kirjattu puolueiden polittiisiin tavoiteohjelmiin tai vaaliohjelmiin? Vasemmistoliitolla on!

Nyt Vasemmistoliitto on koventanut panoksia. Ajamme 750 euron perusturvaa, joka tulisi korvaamaan useita tukimuotoja, mukaanlukien opintorahan. Tämän on laskettu olevan valtiontalouden puitteissa täysin mahdollista. Vältä siis halpoja kopioita ja äänestä eduskuntavaaleissa aitoa asiaa!

Toimeentulotukileikkurissa ei puolusteltavaa

Rovaniemellä ilmestyvässä ilmaisjakelulehdessä on keskusteltu kansanedustaja Markus Mustajärven ja "työttömän asentajan" toimesta Lex Soininvaarasta. Päätimme Lapin Vasemmistonuorten kanssa sotkea lusikkamme soppaan seuraavalla kirjoituksella. Teksti on toimitettu Uuteen Rovaniemeen ja toivottavasti se myös julkaistaan. Joka tapauksessa te, hyvä yleisö, pääsette nauttimaan siitä jo nyt.

Tässä se on:

Uuden Rovaniemen mielipideosastolla on virinnyt keskustelua Lex Soininvaarasta. Nimimerkki Työtön asentaja puolusteli Lex Soininvaara -nimellä tunnettua nuorison toimeentulotuen automaattileikkuria. Lakimuutoksessa on kysymys siitä, että nuorilta, jotka eivät hae töihin tai yhteishaussa kouluun, leikataan jopa 40% heidän toimeentulotuestaan. Tuohon joukkoon laskettanee myös ne nuoret, jotka syystä tai toisesta ovat keskeyttäneet opintonsa, koska jo ennen lakimuutosta heiltä voitiin toimeentulotukea vähentää.

Pikainen vilkaisu esim. mol.fi-sivustolle antaa hyvän kuvan kouluttamattomille tarjolla olevista töistä. Puhelinmyyntiä kokeilleista moni ei alalle palaa ja nekin, jotka työssä viihtyvät, eivät pysty pitämään työpaikkojaan sisäänrakennetun ulossavustuksen johdosta. Poikkeuksiakin toki on, mutta koska nuorisotyöttömyys 18-24-vuotiaiden kohdalla lähentelee 40 prosenttia on selvää, ettei noilla poikkeuksilla pelasteta koko sukupolvea. Esityksen järjettömyydestä kertonee sekin, että sitä vastutavaan mielenosoitukseen osallistuivat kokoomusta lukuunottamatta kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt. Myös kaikki opiskelijajärjestöt olivat edustettuina.

Nuoret eivät ole yhteisöstään irralla olevia tuotantoyksiköitä, vaan monesti perheellisiä tai muutoin johonkin sosiaaliseen piiriinsä ja sen rutiineihin tavalla tai toisella sidottuja. Epävirallista omaishoitoa voidaan pitää tästä yhtenä esimerkkinä: Halu olla ikääntyvien läheisten seurana tai lasten kanssa kotona sen sijaan, että haettaisiin pelkän rangaistuksen pelossa töihin tai opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, on monelle omantunnon kysymys. Pitkien välimatkojen Lapissa pelkkä autottomuus voi tehdä työnhaun vaikeaksi töissäkäymisestä puhumattakaan. Jo ajokortin hankkiminenkin on toimeentulotuella elävälle täysin mahdotonta. Autoilun kustannukset ovat sitä paitsi niin korkeat, ettei autoa pidetä, eikä sillä ajeta niillä palkoilla, mitä kouluttamattomille nuorille tarjolla olevista töistä saa.

Toinen vaihtoehto on itsensä työllistäminen. Työelämäilmapiirin jatkuva koveneminen sekä alati huononevat työehdot ja työntekijöiden kohtelu on kääntänyt monien nuorten katseet yksityisyrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen. Starttirahoja ei kuitenkaan TE-toimistosta hevillä saa, ellei ole perustamassa vähintään uutta Nokiaa valmiine laskelmineen ja sopimuksineen päivineen. Vaihtoehdoksi jää siis kituuttaa toimeetulotuella kunnes on saanut kovalla työllä ja niukkuudella yrityksensä tuottamaan – paitsi tietenkin jos toimeentulotukea leikataan 40%, jolloin tämäkin vaihtoehto muuttuu mahdottomaksi. Me Lapin vasemmistonuorissa katsommekin, että yhteiskunnan tulisi tukea ihmisiä heidän omissa valinnoissaan sen sijaan, että kaikkia yritettäisiin tunkea samaan ahtaaseen uramuottiin.

Ratkaisuakin on esitetty jo vuosien ajan, nimittäin perustuloa. Perustulo olisi vastikkeeton kuukausittainen tulo, joka korvaisi Kelan ja Sossun tukiviidakon niputtamalla ne yhteen. Vasemmistoliittokin tarjoaa vaihtoehdoksi 750 euron perusturvaa, jonka piiriin kuuluisivat "työttömät, pientä eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja saavat sekä opintorahaa, kotihoidontukea ja yrittäjien starttirahaa saavat." Perustulo tai -turva olisikin monin verroin järjevämpi ja joustavampi kehityssuunta, koska se huomoi ihmisten omista lähtökohdista nousevat tarpeet ja toimii turvana siirryttärssä työstä tai työttömyydestä kouluun, omaishoitoon, yrittäjyyteen ja niin edelleen. Se myös takaa, että työhön tai kouluun pettyneet eivät tipu tyhjän päälle ottaessaan aikalisää uuden suunnan miettimistä varten.

Lapin Vasemmistonuoret muistuttaa että toimeentulotuki on viimeinen oljenkorsi, sen varassa elävät ovat kaikkein heikompaan asemaan joutuneita. Onko todella niin, että heidän lyömisensä heidän viimeisen tulonlähteensä puolittamalla on paras tapa auttaa? Lapin vasemmistonuoret katsoo, että Lex Soininvaara on nykyhallituksen paskin päätös ja se tulee kumota heti. Viimeistään sen tekee kuitenkin uusi hallitus, jos äänestäjät niin päättävät.

Markus Korjonen
Puheenjohtaja
Lapin Vasemmistonuoret

Mistä rahat?

Aina kun poliitikko esittää uudistuksia, on aiheellista kysyä "mistä rahat?". Kysymyksen kuulee lausuttavan erityisen usein kun on puhe sosiaaliturvan uudistuksista, kuten perustulosta, mutta myös muiden, etenkin julkisten palveluiden parantamisesitysten yhteydessä. Porvaripuolueet ovat uusliberalistisen aatteensa lumoissa yksityistämässä kaikkea vedoten kuvitteellisiin säästöihin ja maahanmuuttokriitikot ovat ajamassa maahanmuuttajia ulos sekä lopettamassa kehitysyhteistyötä milloin mihinkin lukuihin vedoten. Minäpä nostan pöydälle sellaisen kissan, joka syö sinunkin ruokasi: Harmaa talous.



Kuva on skannattu 11.1.2011 Pohjolan sanomista. Siinä on esitetty palloina valtion verotuloja ja -menoja. Erityisen huomionarvoisia ovat kehitysyhteistyön ja maahanmuuton kustannukset, joissa eivät ole edes huomioituna niistä saatavat tulot(kyllä, niitäkin on). Harmaan talouden haluan nostaa esille siksi, että mielestäni se on vähintäänkin aiheellista tässä keskustelussa, kuten seuraavasta linkistä voidaan havaita.

"Harmaan talouden kokonaismäärä voi olla jopa 10–14 miljardia euroa vuodessa, ilmenee eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamasta raportista."

Mikäli tuosta 10 miljardista piirrettäisiin pallukka, se nielisi sisäänsä kaikki menopuolen pallot, ja yli jäisi vielä 80% eli 8 miljardia käytettäväksi johonkin muuhun(itse rahoittaisin sillä tietysti perustulon, ja paljon muuta). Mikäli tuota väitettä 10 miljardista pidettäisiin pöyristyttävänä ja mahdottomana, voitaisiin se reiluuden vuoksi puolittaa. Silti oltaisiin menopuolen pallojen syömisen jälkeen 3 miljardia voiton puolella.

MIKSI siis tähän asiaan ei ole puututtu? No, onhan siihen yritetty. Puolueista Vasemmistoliitto on varmasti aktiivisimmin pitänyt yllä puhetta harmaasta taloudesta, sekä tehnyt konkreettisia esityksiä valvonnan lisäämiseksi, sekä harmaan talouden torjumiseksi. Esityksiä, jotka ovat tulleet aina torjutuksi porvaripuolelta. Vaalien lähestyminen on tietysti kirvoittanut kantoja myös porvaripuolen pääpiruilta, kuten EK:n äänitorvi Kataiselta, mikä on tietysti positiivinen ilmiö. Kannanotot näyttäytyvät kuitenkin oudossa valossa, kun on osoitettavissa nykyisen hallituksen selkeästi harmaan talouden kitkemistä vaikeuttaneet toimenpiteet, kuten resurssien vähentäminen valvonnasta.

Pistetäänpä asiat mittasuhteisiin ja hoidetaan oleellisin alta pois. Sen jälkeen voimme keskittyä muihin kysymyksiin, eikä tarvitse kysellä: "Mistä rahat?"

Hajanaisia ajatuksia itsenäisyyspäivästä

Itsenäisyyspäivän viikolla luin Kansan Uutisista seuraavansisältöisen uutisen:
"Hallitus esittää, että toimeentulotuen perusosaa leikataan alle 25-vuotiailta, jotka kieltäytyvät koulutuksesta. Eduskunta äänestää tänään paljon porua herättäneestä hallituksen esityksen sisällöstä."

Hiljaiseksi veti...

Nimenomaan itsenäisyyspäivän lähestyessä mieliin nimittäin palautuu itsenäisyyteen liittyvät ajatukset ja pohdinta siitä, mitä se oikeasti meille tarkoittaa. Oma suhtautumiseni siihen ja sen juhlintaan on vuosien varrella kulkenut värikkään ja vivahteikkaan polun. Lapsena itsenäisyys oli sitä, mitä siitä koulussa opetettiin. Oli hienoa olla isänmaallinen, olihan isoisäni sentään sotiemme veteraani. Tosin hänen suhtautumisestaan sotimiseen sain psyykeeseeni polttoleiman jo pienenä - me pyssyleikkejä leikkivät lapset saimme muistutuksen siitä, että elämme rauhan aikaa, ja nyt ei tarvita torrakoita. Asialle ei silloin osannut antaa sen ansaitsemaa painoarvoa, mutta tietysti sillä on ollut vaikutusta varttuneempana, kun on joutunut oman vakaumuksena valitsemaan kutsunnoissa. Palvelin isänmaata siis siviilipalvelusmiehenä. Totaalikieltäytymistäkin suunnittelin, mutta koska palvelukseen astuessani olin jo perheellinen, koin totaalihaaveen ja puolen vuoden vankilatuomion itsekkääksi egotripiksi perheen kustannuksella ja valitsin pidemmän palveluvaihtoehdon ja yhteisen ajan perheen kanssa.

Teini-ikäisenä linnan juhlien aikaan järjestetyt kuokkavierasjuhlat tulivat myös allekirjoittaneelle tutuksi. Hieman käänteisesti koin tekeväni isänmaallisen teon, kun osoitin mieltä tasa-arvon ja köyhien asian puolesta ulkona pakkasessa kansakunnan kerman koreillessa ja mässäillessä linnan glamourin loisteessa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois edelleenkään. Minulle itsenäisyys on nimittäin yhä enenevissä määrin näyttäytynyt mahdollisuutena osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa omiin yhteisiin asioihimme sen sijaan, että joku muu, tuolta ulkoa tekisi sen meidän puolestamme. Eduskunnan porvaripuolueet, sekä elinkeinoelämä ovat omineet isänmaallisuuden käsitteenä, mutta ovat luovuttaneet politiittisen suvereniteettimme markkinavoimien näkymättömälle kädelle. Joskus, kun kaupunginvaltuuston kokouksessa asioita esitellään talouden mittareilla "välttämättöminä" päätöksinä, mietin mihin meitä päättäjiä silloin tarvitaankaan? Eikö riittäisi että yksi talouden tuntija tekee tarvittavat laskelmat ja leimaa aina kulloinkin välittömästi ennakoitavan tulevaisuuden näkökulmasta sen rahallisesti kannattivmman vaihtoehdon. Sellaiseen vaihtoehtoon en tietenkään usko, siksi peräänkuulutankin itsenäisyytemmekin vuoksi kansanvaltaa rahanvallan sijaan. Se on todellista isänmaallisuutta, itsenäisyytemme puolustamista.

Itsenäinen valtio ei myöskään ole itsenäinen, jos sen kansalaiset eivät omassa elämässään ole itsenäisiä, ns. suvereeneja kansalaisia. Tämä tarkoittaa jokaisen kansalaisen tasavertaisia vapauksia ja mahdollisuuksia päättää omasta elämästään ja sen suunnasta. Tällaisten mahdollisuuksien turvaaminen edellyttää määrätynlaisia perusedellytyksiä, eikä kaikkein vähiten perustuslainkin meille vaatimia perustarpeita kuten kattoa pään päälle ja ravintoa. Tuo alussa mainisemani uutinen, joka siis tarkoittaisi automaattileikkuria nuorten toimeentulotukeen, oli kaltaiselleni nuorelle perheelliselle katkeraa myrkkyä. Olen joutunut, ollessani alle 25-vuotias nuori perheellinen, asioimaan toimeentulotukiluukulla opiskelujen ja siviilipalveluksen välisinä aikoina - aikoina, jolloin elämän järjestäminen on muutoinkin haasteellista. Köyhyyden torjumisen juhlavuotena mainitunkaltaiset päätökset tuntuvat pökerryttäviltä; ovathan ne kohdistettu siihen kansanryhmään, johon rakenteellinen työttömyys, opiskelupaikkojen niukkuus ja opiskelun monissa tapauksissa tuottama taloudellinen kurimus sekä suurin vaikean syrjäytymisen riski kohdistuu. Tämän kehityksen kääntämiseksi ei tule kaihtaa keinoja, se on meidän isänmaallinen velvollisuutemme. Tarvitsemme torjuntavoiton, tai pikemminkin täyden selätyksen talouden diktaruurin hyökkäystä vastaan.