Puoluepoliittisesti alkava kesä näyttää tarjoavan uusia mahdollisuuksia. Paitsi että Keskusta ja Demarit uudistavat ylempää johtoa ahkerasti, on myös Vasemmistoliiton puoluekokous lähestymässä kovaa vauhtia.
Vasemmistoliitossa ei johdon suhteen ole odotettavissa suurta dramatiikkaa. Puoluesihteerin pestin osalta on kuitenkin uudistumisen mahdollisuus. Ehdolla on helsinkiläinen Reko Ravela, jonka mahdollinen valinta toisi Vasemmistoliiton toimintakulttuuriin odotettuja uusia tuulia. Puoluekokoukseen liittyy myös itseni kannalta merkityksellinen seikka; minut nimettiin puoluekokoukseen 1. varajäseneksi, mikä tarkoittaa matkalippua Jyväskylään 18.-20. kesäkuuta. Kokouksessa olen myös ehdolla Vasemmistoliiton puoluevaltuustoon, tehtävä jonka otan vastaan innolla, mikäli se minulle suodaan. Dramaattisin itseäni koskeva päätös on kuitenkin ollut hyväksymiseni Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tuleva syksy tulee olemaan siltä osin täynnä monenlaista uutta, mitä odotan tarmoa täynnä.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Herätkää!
Kevät on ollut opiskelujeni osalta yhtä suurta myllerrystä. Eivät sisällöllisesti, sillä aikani on kulunut lähinnä koti-isyyden merkeissä vaimoni viimeistellessä omia opintojaan, vaan niiden materialististen edellytysten vuoksi.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.
Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.
Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.
Opiskelen pääaineenani kasvatustiedettä. Sain kuluneen viikon aikana kuulla, ettei yliopistomme aikuiskasvatuksen professori Matti Laitisen määräaikaista professuuria jatketa tulevana lukuvuonna. Aikuiskasvatuksen opiskelumahdollisuuksien kaventamisen näen erityisen huolestuttavana monista syistä. Ensinnäkin alueellisesti olemme Suomen pohjoisin alan opiskelumahdollisuuksia tarjoava laitos, mutta myös ainoa Jyväskylän pohjoispuolella. Opetus ei täysin lopu, sillä yksi tutkija-professori vielä jää taloon. Selvää kuitenkin on, että tehtävän sisältö kaventuu merkittävästi. Yliopistoomme tungettavien uusien sivuaineiden, kuten yrittäjäkasvatuksen vallatessa tilaa on pelkona paitsi tehtävien kaventuminen, myös niiden painottuminen talouselämää tukevaksi välineeksi. Aikuiskasvatuksen todellinen tarve, ja potentiaali on palvella kansalaisyhteiskuntaa monipuolisesti kolmannen sektorin ja muiden instituutioiden kautta. Tähän asiaan palaamme taatusti syksyllä, kunhan opiskelijat palaavat kesälaitumiltaan.
Toinen meitä opiskelijoita puhuttanut aihe on ollut opetuksen lukukausimaksujen torjuminen. Keskusteluun luotiin onnistuneesti painetta lukuisilla tempauksilla ja ainakin hetkeksi saavutettiin torjuntavoitto tässä ikuisuuskeskustelussa. Tähän asiaan otimme Lapissa kantaa, muistuttamalla, ettei tämä torjuntavoitto ole mikään syy löysätä otetta, vaan vain tilaisuus palauttaa keskustelu sinne minne se kuuluu: koululaisten ja opiskelijoiden nykytilanteen parantamiseen. Erityisesti sapettaa kaiken käydyn keskustelun jälkeen tapahtunut yhteentörmäys arkirealismin kanssa. Avoin yliopisto ilmeisesti keskittyy ydintehtäväänsä eikä tarjoa kesän ajalle yhtään kurssia, jotta voisin valmistua nopeammin, niinkuin on lopetusministeriön tahtotila. Sen sijaan meille, jotka emme halua olla kesää työttömänä, vaan opiskella, on ainoa mahdollisuus ostaa opiskelumahdollisuus kesäyliopistosta, jonka tarjonnasta näyttivät löytyvän ne avoimesta kadonneet kurssitkin. Itse valitsin kesäpuuhasteluksi sosiaalipsykologian perusopinnot (25 op.) hintaan 450e. Jos ottaa huomioon, että tämän myötä olen ehkä oikeutettu opintorahaan ~270/kk) kesän ajalle, niin minullehan jää taskunpohjalle monta euroa.
Viimeisin älähdyksemme kosketti itseäni myös mainitsemieni opiskelun aineellisten puitteiden osalta. Sivuaineenani on myös Filosofia, jonka olin haaveillut lukevani syventäviin asti. YTK:n tiedekuntaneuvosto olikin suuressa viisaudessaan päättänyt lopettaa filosofian(ja kulttuurihistorian) syventävien opetuksen, joten tämä matto on toistaiseksi vedetty alta. Tapaus ei ole yksittäinen, kuten aikuiskasvatuksen esimerkki osoitti, vaan osa suurempaa kuviota, jonka uhreina ovat olleet tähän mennessä myös kuntoutuksen ja julkisoikeuden koulutusohjelmat, ja jonka taustalla kummitelee uudistunut yliopistolaki, yliopistojen rahoitus, sekä markkinavoimien häikäilemätön hyökkäys sivistystä ja kriittistä ajattelua kohtaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)