tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kirkko irti valtiosta

Blogissa on ollut hiljaiseloa, mutta allekirjoittanut on kuitenkin ollut työssä ja toimessa. Olen kirjoitellut kolumnia Kansan Tahtoon, ja yleisön pyynnöstä viimeisin puheenvuoroni myös blogissa helpomman levittämisen mahdollistamiseksi:
----

Sain kunnian edustaa Lapin Vasemmistonuoria toukokuun lopulla järjestetyssä Vasemmistonuoret ry:n XXVI sääntömääräisessä liittokokouksessa. Kokous oli ehkä paras aikoihin, niin minun, kuin monen muunkin läsnä olleen mielestä. Kokouksessa muotoiltiin järjestölle uusi poliittinen ohjelma, joka kai tätä julkaistaessa on jo vasemmistonuorten nettisivuilla luettavissa, että sinne vain hopi hopi. Henkilövalinnoiltakaan ei vältytty, siispä vielä kerran onnittelut mainiolle Li Anderssonille puheenjohtajuudesta, ja Juuso Aromaalle sekä pohjoisen omalle supernaiselle, Hanna Sarkkiselle varapuheenjohtajuuksista.

Eräs asia jäi kirjavasta keskustelusta mieleeni ja se on valtiokirkkokysymys. Kokouksessa tehdyssä aloitteessa vaadittiin kirkkoa erotettavaksi valtiosta ja jäin miettimään paitsi sitä, että eikös samansuuntainen aloite ole lähes joka liittokokouksessa niin myös sitä, että tämähän on toisaalta vasemmiston historiaa ajattellen eräs keskeisimpiä tavoitteita, etenkin kun se ei ole vielä toteutunut. Kuuluisa Forssan ohjelma kirjasi vuonna 1903 asiasta seuraavasti:

“Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

Itse olen aina kannattanut ajatusta. Tuossahan ei pyritä kieltämään uskonnon harjoittamista, siinä pyritään vain purkamaan yhden tietyn uskontokunnan etuoikeutettu asema verojen kerääjänä. Vapauden ja tasa-arvon liikkeeksi julistautuvan vasemmiston soisi tästä asiasta pitävän enemmänkin melua. Nykyäänhän kirkko perii jäsenmaksuluontoisen veron lisäksi myös ns. yhteisöveroa, johon joutuvat osallistumaan kaikki veronmaksajat, yrityksetkin.

Meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa päällimmäisenä näyttäytyvät talouskysymykset, niinkuin pitääkin. Kuitenkin puoleet jakautuvat oikeisto-vasemmistoakselille myös muissa, kuin talouskysymyksissä ja mielestäni uskonnonvapauskysymys on juuri sellainen. Monikulttuurisuutta vastustavat PerusSuomalaiset ja Kristillisdemokraatit esiintyvät islamin uhkan torjujana, mutta todellisuudessa edistävät jyrkän kristilliskonservatiivisen yksikulttuurisuuden pakottamista Suomeen.

Kansanvallassa voimme toki erottaa kirkon valtiosta, mutta emme uskontoa politiikasta - hyvä niin. Jokaisella kun on oikeus kantojaan julistaa, olivat ne sitten peräisin raamatusta tai muusta manifestistä. Katsoisin kuitenkin, ettei vasemmiston tulisi hallituspohjaa muotoiltaessa tippaakaan nöyristellä tämän edistyksellisen tavoitteen kanssa. Politiikka on tietysti kompromisseja täynnä, mutta jos edes uskonnonopetus kouluissa, niinkuin Forssan ohjelmakin kirjaa, saataisiin lopetettua, olisi sekin edistystä. Uskonnonopettajien ei tarvi pelätä työttömyyttä, heillähän on hyvä tietopohja uuden yleisen katsomusaineen opettamiseen pienellä perehtymisellä.