Olen kuullut sanottavan, että poliitikkoja ja vaippoja pitää vaihtaa aika-ajoin - samasta syystä. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin tottavie, niihän se on. Näin itse aiheutetulla valtuustotauolla saa tervettä etäisyyttä päivän politiikkaan, kun nyt uutena rovaniemeläisenä pääsen tarkastelemaan asioita puhtaammin kuntalaisen näkökulmasta, asukkaana, en valtuutettuna. Mitä toimintaani Kemin kaupunginvaltuutettuna tulee, omalta osaltan tunnustan syyllistyneeni arjesta etääntymiseen ja tästä viisastuneena aion ottaa valtuustotauosta kaiken ilon irti.
Täysin toimettomanahan tässä ei tarvitse maata. Luottamustehtävät ja työ poliittisissa ja muissa järjestöissä pitävät kiireisenä, ja vaikkakin ehkä heikentävät mahdollisuutta ottaa kunnolla etäisyyttä, takaavat sen, ettei totuus pääse unohtumaan.
Ensimmäiset aatokset tässä tilassa palauttavat minut niihin aikoihin, kun päätin aktivoitua parlamentaarisella puolella, järjestötoiminnassahan olin mukana paljon pidempään. Tulevien sukupolvien takiahan aikanaan selitin aktivoitumiseni ja kaiken rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että välillä on mennyt pitkiäkin aikoja, ettei se ole ollut päällimmäisenä mielessä. Valtuustotyön ota-tai-jätä päätöksenteko pakkolomautti sisäisen visionäärini. Tilanteessa, jossa joutuu keskittämään ajattelunsa valmiiden esitysten hyväksymiseen tai vastustamiseen, unohtuu helposti kokonaiskuvan, ja tulevien, vaihtoehtoisten mahdollisten maailmoiden muotoilu. Pääasiassa jälkimmäistä toivoisi poliitikkojen harrastavan, mutta etenkin kunnissa visiointi jää pääasiassa virkamiesten esityksiin. Tuossa vaiheessa niiden sisältöön on valtuutettu tuskin päässyt paljoakaan vaikuttamaan, ja esitysten tullessa päätöksentekoon, ne voi joko hyväksyä tai hylätä.
Edelliseen liittyen muutama sananen vaikuttamisen itsestäänselvyydestä ja toisaalta vaikuttamisesta sen itsensä vuoksi. Välillä on hyvä kysyä: “miksi me teemme tätä?” Haluammeko valtaa vain, jotta se olisi pois niiltä, jotka sitä meitä vastaan käyttäisivät? Onko meillä viisautta sen käyttämiseen johonkin muuhun? Mitä haluamme rakentaa? Itse joka tapauksessa koen, että osallistuminen ja vallan tavoittelu on edelleen äärimmäisen tärkeää. Ja vaikka päätöksenteon kaava on muuttunut mainitussa suhteessa vähemmän kannustavaksi, on siellä edelleen paljon, mihin todella voi vaikuttaa. Sitäpaitsi, on paljon myös itsestä kiinni, minkälaista osallistuminen on, parhaimmillaan se voi olla myös osallistAmista, mikäli onnistumme siinä, mikä olisi kaikkein tärkeintä - ihmisten mukaan tempaisemisessa.
Kertakäyttökulttuuria vastustavana en tietenkään vaipanvaihtovertauksella tarkoita, että me aktiivipolitiikkaan kerran antautuneet joutaisimme roskakoriin. Kestovaippoja käyttäneenä, ja ne toimivaksi todettuani olen päätynyt kannattamaan vaippojen ajoittaista pesua ja kuivatusta ennen uutta käyttöä.
Täysin toimettomanahan tässä ei tarvitse maata. Luottamustehtävät ja työ poliittisissa ja muissa järjestöissä pitävät kiireisenä, ja vaikkakin ehkä heikentävät mahdollisuutta ottaa kunnolla etäisyyttä, takaavat sen, ettei totuus pääse unohtumaan.
Ensimmäiset aatokset tässä tilassa palauttavat minut niihin aikoihin, kun päätin aktivoitua parlamentaarisella puolella, järjestötoiminnassahan olin mukana paljon pidempään. Tulevien sukupolvien takiahan aikanaan selitin aktivoitumiseni ja kaiken rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että välillä on mennyt pitkiäkin aikoja, ettei se ole ollut päällimmäisenä mielessä. Valtuustotyön ota-tai-jätä päätöksenteko pakkolomautti sisäisen visionäärini. Tilanteessa, jossa joutuu keskittämään ajattelunsa valmiiden esitysten hyväksymiseen tai vastustamiseen, unohtuu helposti kokonaiskuvan, ja tulevien, vaihtoehtoisten mahdollisten maailmoiden muotoilu. Pääasiassa jälkimmäistä toivoisi poliitikkojen harrastavan, mutta etenkin kunnissa visiointi jää pääasiassa virkamiesten esityksiin. Tuossa vaiheessa niiden sisältöön on valtuutettu tuskin päässyt paljoakaan vaikuttamaan, ja esitysten tullessa päätöksentekoon, ne voi joko hyväksyä tai hylätä.
Edelliseen liittyen muutama sananen vaikuttamisen itsestäänselvyydestä ja toisaalta vaikuttamisesta sen itsensä vuoksi. Välillä on hyvä kysyä: “miksi me teemme tätä?” Haluammeko valtaa vain, jotta se olisi pois niiltä, jotka sitä meitä vastaan käyttäisivät? Onko meillä viisautta sen käyttämiseen johonkin muuhun? Mitä haluamme rakentaa? Itse joka tapauksessa koen, että osallistuminen ja vallan tavoittelu on edelleen äärimmäisen tärkeää. Ja vaikka päätöksenteon kaava on muuttunut mainitussa suhteessa vähemmän kannustavaksi, on siellä edelleen paljon, mihin todella voi vaikuttaa. Sitäpaitsi, on paljon myös itsestä kiinni, minkälaista osallistuminen on, parhaimmillaan se voi olla myös osallistAmista, mikäli onnistumme siinä, mikä olisi kaikkein tärkeintä - ihmisten mukaan tempaisemisessa.
Kertakäyttökulttuuria vastustavana en tietenkään vaipanvaihtovertauksella tarkoita, että me aktiivipolitiikkaan kerran antautuneet joutaisimme roskakoriin. Kestovaippoja käyttäneenä, ja ne toimivaksi todettuani olen päätynyt kannattamaan vaippojen ajoittaista pesua ja kuivatusta ennen uutta käyttöä.
(Tämä teksti on julkaistu Kansan Tahdossa 2.2.2012)
