Solidaarisuus?

Palveluiden järjestämistä kunnan omana työnä perustellaan usein sen kannattavuudella. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes kaikkialla, missä palveluita on lähdetty ulkoistamaan, se on joko huonontanut palvelun tasoa, lisännyt pidemmällä aikajänteellä kustannuksia, tai johtanut ihmisten eriarvoistumiseen - pahimmassa tilanteessa kaikkia näitä. Eräs huomionarvoinen seikka on myös avoimuus ja demokratia, jotka tuntuvat valuvan sormien läpi, kun vastuu palvelun järjestämisestä annetaan yksityiselle taholle.

Luin hiljattain artikkelin, joka muistutti minua eräästä tärkeästä sivujuonteesta. Se kertoi vuokratyöläisestä, joka purki tuntojaan elämäntilanteeseensa liittyen. Esiin nousivat tutun kuuloiset ongelmat taloudellisesta epävarmuudesta elämänsuunnittelun vaikeuteen. Etenkin perheelliselle tilanne on tukala, kun ei voi edes vapaita miettiä kahta viikkoa kauemmas, saatikka että uskaltaisi luvata lapsille lomareissua rahankaan vuoksi. Työntekijä on tietysti nöyrä, tekee ahkerasti kaikki ylityöt mitä pyydetään, eikä valita liikaa oloistakaan. Hän kun haluaa varmistaa, että töhin kutsutaan myös ensi sunnuntain jälkeen, mistä nyt ei ole varmuutta hyvänkään tekijän tapauksessa. Nurjin tilanne on tapauksissa, joissa työntekijöitä irtisanotaan työsuhteista, mutta tarjotaan samaa hommaa vuoratyönä tilalle.

Miten tämä liittyy palveluiden järjestämiseen?

Kun kunta tuottaa palveluita omana työnä, on työntekijöiden kohtelu ja työsopimusten laatu avoimemmin esillä ja demokratian ulottuvissa. Lisäksi huomionarvoista on ilmiön laajuus: artikkelin mukaan yli neljännes palkansaajista teki pätkätyötä viime vuonna. Kun pätkätyöläisiksi lasketaan sekä osa-aikaista että määräaikaista työtä tekevät, heidän osuutensa kaikista palkansaajista oli yhteensä 26 prosenttia eli yli 500 000 työntekijää. Myös sukupuolinäkökulma on huomioitava, sillä naisista osa-aikaisissa tai määräaikaisissa töissä oli yli 30 prosenttia. Kunnan palveluihin liittyen erityisen silmiinpistävää on se, että määräaikaisia työsopimuksia käytetään paljon terveydenhoitoalalla ja opetusalalla.

Vaatimus avoimuudesta ja demokratiasta, sekä ihmisten työolojen turvaamisesta siis velvoittaa pitämään palvelut kunnan omina töinä. Sen lisäksi olisi johdonmukaista resursoida näitä palveluita riittävästi. Ikäväkseni olen huomannut tähän liittyen surullisen ilmiön kuntapolitiikassa. Hyvistä työterveyspalveluista nauttivat ihmiset ovat usein haluttomia ylläpitämään julkisen palvelun tasoa omilla verovaroillansa. Tämän olen havainnut myös ns. työväenliikkeen perillisten valtuustokäyttäytymisessä. Muistuttaisin, että solidaarisuus tarkoittaa yhteisvastuullisuutta ja on yksi vasemmiston kivijaloista. Sitäpaitsi - kauaskantoisesti ajattelevan homo economicuksenkin tulisi tilastojen valossa nähdä työelämän muutoksen myös hänen asemalleen tuottaman uhan. Kun nalli napsahtaa, olisi vähemmän ahdistavaa, kun julkisista palveluista olisi muutakin, kuin rauniot jäljellä.