tiistai 21. helmikuuta 2017

Latteuksia vai kovaa ydintä?

Olen ehdolla kuntavaaleissa ja niihin liittyen joutuu taas pähkäilemään itsensä myymisen ja erilaisten ehdokasesittelyjen parissa. Miten tiivistää tavoitteensa mahdollisimman ytimekkääseen muotoon? Helposti tulee tartuttua suuriin linjoihin, kuten oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja rauhaan. Näissä on kuitenkin vaarana niiden abstraktisuus ja se, kuinka ne helposti nähdään latteuksina. On totta, että kovin tarkasti ne eivät ehdokasta määrittele, siinä missä demokraattisuus ei määrittele valtioita - kukin kutsuu itseään demokratiaksi, järjestelmäänsä ylistäen, silti usein haluttomana, tai kyvyttömänä määrittelemään demokratiaa mitenkään tarkemmin. Tärkeää siis olisi eritellä mitä haluaa noiden arvojen pohjalta nähdä tapahtuvan.


Tätä ongelmaa pohtiessa ajaudun toisenlaisen idean äärelle. Vaikka ihmisoikeuksien puolustaminen näyttäytyy abstraktina, on niiden johdonmukainen puolustaminen kuitenkin tärkeää. Tässä kohtaa saan olla omasta puolueestani, Vasemmistoliitosta, ylpeä johdonmukaisimpana toimijana. Viimeksi tämä tuli esille tasa-arvoisen avioliittolain uudessa käsittelyssä, jossa laki saatiin vahvistettua vastoin sen torjumiseksi laadittua kansalaisaloitetta. Toki puolueemme ei ollut tässä yksin, mutta kun tarkastellaan muita äänestyksiä, jossa oikeudemukaisuutta ja tasa-arvoa tavoitellaan, näyttäytyy puolueemme edukseen. Esim. kikyä- eli kilpailukykysopimusta, joka pidentää työaikaa, laskee palkkaa ja heikentää työehtoja samalla kun se lisää julkisten menojen leikkaustarvetta, on vastustanut johdonmukaisesti vain yksi puolue, Vasemmistoliitto.


Vastakkaisiakin esimerkkejä tulee mieleen. Persut mainostivat itseään taannoin työväenpuolueena ilman sosialismia. Tämä on näyttöjen perusteella tulkittavissa myyjän puheeksi, jolla verhotaan päämäärä olla kouluttamattomia palkansaajia liehittelevä puolue vailla ihmisoikeuksien kunnioittamista. Joka käänteessä on tämä “työväenpuolue” ollut ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa vastaan, oli sitten kyseessä työelämän kysymykset, ihmissuhdeasiat, turvapaikanhakijat tai mahdollisuus harrastuksiin. Toki on myönnettävä, mitä muihin puolueisiin tulee, että eroavaisuudet äänestyskäyttäytymisessä voivat johtua myös arvojen tulkintaerimielisyyksistä. Tulokset puhuvat puolestaan näissäkin, ja kuten kikynkin kohdalla, kestää Vasemmiston linja parhaiten päivänvaloa.


Ensimmäisen vuosisadan stoalaisfilosofi Epiktetos kertoi lampaasta, joka syö ruohoa, ja sen sijaan, että sylkisi sen omistajansa kasvoille, tuottaa villaa ja maitoa. Samoin on arvojen ja ismien kanssa. Meidän ei tule oksentaa niitä yleisön päälle, vaan sisäistää ne, antaa niiden mennä puoluekoneiston ruoansulatuksen läpi ja tuottaa niistä hyviä tekoja. Niistä meidät sitten tunnetaan.

On siis toisaalta oikein määritellä päämäärikseen ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, mikäli on konkreettisia näyttöjä niitä tukemaan. On kuitenkin tärkeää sen lisäksi nostaa esiin ne näytöt, tai kulloinkin ajassa esiin nousevat kysymkset, joissa nuo arvot ovat uhattuina sekä määritellä jatkuvast tarkemmin, mitä noilla arvoilla tarkoitetaan. Rovaniemellä näitä pieniä suuria kysymyksiä ovat esim. Rakkatien treenikämppäkompleksin tulevaisuus, sivukylien yksityisteiden kunnossapito, kouluverkko ja rakennusten kunto, terveyskeskusmaksut, yms. puhumattakaan suurista kuvioista, kuten vuokra-asuntotuotannosta tai SoTe-palveluista. Vielä tarvitaan Vasemmistoa.