Nyt puhuvat syrjäytetyt

Monen niskakarvat nousivat varmasti pystyyn nähdessään joko lehdessä, tai elävässä elämässä juuri somistetun alikulun seinään töhrityn tekstin:"Nyt puhuvat syrjäytyneet". Itse en kirjoittajaa, tai hänen motiivejaan tunne, mutta asiayhteyden vuoksi esitän muutamia mietteitä töhrimisestä.
Ensinnäkin, mitä tulee nuorten taiteilijoiden mahdollisuuteen toteuttaa itseään, olemme Lapin vasemmistonuorten toimesta tehneet kaksi aloitetta Kemin nuorisoasiainneuvottelukunnan (myöhemmin NANK) puolelta. Ensimmäinen on tehty vuosia sitten, tarkkaa päivää en tiedä, koska kokouksen pöytäkirjoja en löydä. Siihen saadun vastauksen mukaan aloite oli ilmeisen tahallisesti ymmärretty väärin siten, että Tekninen lautakunta lupasi tarjota NANK:ille maalit, mikäli se itse haluaa maalata jonkin alikulun. Tästähän ei aluneperinkään ollut kysymys, ja siksi tein sitten NANK:in kokouksessa (7/2007), eli jo melkein kaksi vuotta sitten uuden aloitteen, jossa täsmensin että tarkoitus olisi vapauttaa seiniä tai alikulkuja vapaasti graffititaiteilijoiden rajoittamattomaan käyttöön. Perustelin aloitettani sillä, että luvattomista töhrimisistä langetettuja rangaistuksia voidaan pitää täysin kohtuuttomina tilanteessa, jossa minkäänlaista epäkaupallista tilaa ei ole tarjottu kyseiseen tarkoitukseen käytettäväksi. Mitä maalausten laatuun tulee, on kai myös selvää, että mikäli harjoitteluunkaan ei ole mahdollisuuksia, ei ole syytä odottaa suuria mestariteoksia. Lisäksi vapaalla tilalla on positiivinen imagovaikutus kulttuurikaupunkina itseään pitävälle Kemille. Vapaista graffitiseinistä on paljon positiivisia kokemuksia ympäri maailmaa, myös Suomesta. Luvatonta töhrintää se ei valitettavasti poista, mutta eipä se häviä näköjään nollatoleranssillakaan. Miettikääpäs hetki miten kävi viinanjuonnille kieltolain aikaan.
Itse en näe vieläkään mitään syytä olla kokeilematta graffitille vapautettua tilaa, ja koska jo kaksi vuotta sitten tekemäni aloite on jumiutunut koneistoon, aion laatia aiheesta uuden aloitteen, tällä kertaa kaupunginvaltuutetun asemassa. Jos vaikka sillä saisi asian vihdoinkin huomioiduksi.
Mitä tulee syrjäytymiseen ja heidän äänensä kuulumiseen, puhuisin mieluummin syrjäytetyistä. Kun nuorisotyöttömyys kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja odotukset kovenevat, on kaikki tämä enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksenteon tulosta. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että porvarihallituksen järjestelmällisen nuorison piiskaamisen vastapainoksi myös ammattiliittojen puolelta vaaditaan ikääntyneiden työurien varjelua nuorten kustannuksella. Mikäli asiaan ei puututa, ovat luvattomat töhryt pian pienin huolistamme, kun todellinen epätoivo alkaa purkautua. Ja kukas puuttuisi, jos emme me itse? Ihan ensin on aloitettava elämän varmuutta lisäävien turvaverkkojen rakentamisesta, kuten tulonsiirroista varakkailta köyhimmille verotusta viilaamalla, työstä riippumattomasta perustoimeentulosta, ja kansalaisia kuulevasta ja osallistavasta päätöksenteosta, jota graffitiseinätkin olisivat. Tulonsiirrot kuten opintoraha, toimeentulotuki, kirjasto ja julkinen terveydenhuolto ovat sitäpaitsi mitä parhainta talouden elvyttämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä, sillä kipurajan alapuolella eläville annettuna joka ikinen euro menee suoraan kulutukseen niin ruoan kuin palveluidenkin muodossa työllistäen näin palveluntuottajia ja kauppiaita. Pienistä puroista jne.