Kohti punavihreää Suomea!

Järjestimme Lapin vasemmistonuorten kanssa keskustelutilaisuuden punavihreydestä Kahvila kauppayhtiössä Rovaniemellä. Tilaisuus veti kabinetin täyteen, mikä oli tietysti ilahduttavaa. Esiintymässä paikalla oli lisäkseni vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, sekä toinen vasemmistonuorten ehdokas, Juha-Petteri Pasma.

Tilaisuuden keskusteleva luonne mahdollisti aiheesta rönsyilyn ja äkkiä huomasimmekin, että ihmisillä on valtava huoli ajan hengestä. Työssä jaksaminen, työehtojen huonontuminen ja eriarvoistuminen olivat selkeästi päällimmäisenä. Jonkin verran sivusimme myös petopolitiikkaa ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja vaikeaan tilanteeseen.

Parhaamme mukaan koitimme sitoa ratkaisut ongelmiin punavihreän teeman mukaisiksi. Eräänä muodostelmana tilaisuudessa syntyi downshifting, eli elämän leppoistamisen mahdollistavan yhteiskunnan malli, jossa valtion politiikka on tasa-arvoista niin tuloerojen, palveluiden, kuin mahdollisuuksienkin suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliittiset rakenteet muutetaan mahdollistamaan sosiaalisesti ja ekologisesti tasapainoinen elämäntapa. Siihen kuuluu vapaus tehdä toimeentulonsa kannalta riittäväksi katsomansa määrä mielekästä työtä, ja täyttää muu aika ystävien, perheen, harrastusten tai vaikkapa järjestötyön parissa. Punavihreyden vihreä puoli korostuu erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa yhteiskunnan turvaverkko mahdollistaa esimerkiksi luontoa tai eläimiä rasittavan tarpeettoman työnteon lopettamisen ilman henkilökohtaista taloudellista kriisiä. Myöskään omaishoidon ei pitäisi olla taloudellinen itsemurha vaan varteenotettava vaihtoehto.

Haihattelua tämä ei ole; tälläkin hetkellä on valtava määrä pienyrittäjiä, jotka tienaavat vähän, mutta omasta mielestään riittävästi tasapainoisen elämän ylläpitämiseksi. Arvonlisäverotus vain pakottaa nämä pienituloiset maksamaan satoja euroja kuussa valtiolle vain nostaakseen saman summan joko työttömyyspäivärahana tai toimeentulotukena, koska tässä tilanteessa ei jää varaa maksaa itselleen palkkaa. Juuri tällaisia tilanteita varten Vasemmistoliittokin vaaliteeseissään vaatii alle 10 000 euron vuosituloja verottomiksi.

Usein, tässäkin tilaisuudessa, saa kuulla työhönsä kyllästyneiden suunnitelmia alanvaihdosta. Sairaan- tai vanhustenhoitajat, opettajat, tai vaikkapa siivoojat jotka haluaisivat tehdä koulutuksen mukaista työtä hyvin ja ylpeänä ovat pakotettuja raatamaan kurjistetuissa ja kiireisissä oloissa, jolloin työn jälkikin kärsii. Oma viestini heille on: "ei se vaihtamalla parane". Johtamisen kulttuuri on kaikkialla sama, koska yhteiskuntamme rakenne sen vaatii. Tehokkuuden ja tuottavuuden maksimointi unohtaa inhimillisen elämän laadulliset puolet ja siksi tilanne voi muuttua vain muuttamalla rakenteita. Rakenteet muutetaan poliittisilla päätöksillä ja siksi on tärkeä osallistua yhteiskunnalliseen muutokseen yhteisöllisesti, eikä vain yksilöllisiä uravalintoja tai ostospäätöksiä tekemällä. Helpoin ja vaatimattomin tapa on äänestää vaaleissa. Loput vaihtoehdot ovat vain mielikuvituksesta kiinni. Muistakaa, että vastarinta on sallittua, jopa suotavaa.

Perusturva, alaraja palkoille ja kyykytyksen loppu

Viime viikonloppu kului rattoisasti vasemmistoliiton puolueristeilyn merkeissä. Siellä startattiin taival kohti vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Tämä konkretisoitui erityisesti risteilyn aikana järjestetyssä puoluevaltuuston kokouksessa, johon itsekin osallistuin. Kokouksessa vahvistettiin Vasemmistoliiton vaaliteesit, joista tuli mielestäni varsin järeät. Niiden turvin voi ylpeänä lähteä edustamaan puoluetta vaalikentille.

Erityisen hyviä ovat mielestäni seuraavat ohjelmaan päätyneet vaatimukset, kuten:"Loppu kyykyttämiselle ja työehtojen polkemiselle". Työelämän laadullisessa parantamisessa on ensisijaista saada edes nykyiset työehdot toteutumaan kaikilla ja kaikkialla. Vasta sitten voi ja tietysti tuleekin vaatia niihin parannuksia. 10 euron minimipalkka nostaisi merkittävästi monen nykyään huonosti palkatulla alalla työskentelevän tuloja. On selvää että työnteon tulee olla kannattavaa eikä työssäkäyvän tulisi joutua asioimaan toimeentulotukiluukuilla. Tämä tilanne on liian monelle nykyään arkipäivää!

Kaikki eivät kuitenkaan halua rakentaa loppuelämäänsä huonosti palkatulle ja mahdollisesti sisällöltään merkityksettömälle tai jopa arvojensa vastaiselle työlle, vaan haluavat vapauttaa voimavarojaan johonkin muuhun tärkeäksi kokemaansa, kuten omais- tai lastenhoitoon, pienyrittämiseen, taiteeseen tai mihin hyvänsä nykyään käytännössä korvauksettomaan työhön. Tätä ongelmaa paikkaamaan vaadimme 750 euron perusturvan, joka tulisi korvaamaan kaikki muut nykyiset minimituet, kuten opintorahan, kotihoidontuen tai yrittäjien starttirahan. Tuki mahdollistaa myös joustavan siirtymisen erilaisten elämänvaiheiden tai työllistymisvaihtoehtojen välillä.

Onnelliseksi minut tekee myös se, että vasemmisto yhtyy nyt virallisesti näkemykseeni siitä, että tiedon on kuuluttava kaikille. Vaatimukset vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista, oppimateriaalien maksuttomuudesta yms. ovat aiheellisia, mutta arkisia. Niiden ohella radikaalimpana vaatimuksena haluan nostaa esiin yksityistä tiedostojen lataamista koskevan esityksen, jonka mukaan yksityisestä tiedostojen, esim. musiikin lataamisesta omalle koneelle ei tulisi rangaista. Lain tulee ottaa huomioon tämän päivän teknologia eikä turvata itsekkäiden ylikansallisten mediajättien vanhanaikaiseen ansaintalogiikkaan perustuvia medianlevitysmuotoja.