Kohti punavihreää Suomea!

Järjestimme Lapin vasemmistonuorten kanssa keskustelutilaisuuden punavihreydestä Kahvila kauppayhtiössä Rovaniemellä. Tilaisuus veti kabinetin täyteen, mikä oli tietysti ilahduttavaa. Esiintymässä paikalla oli lisäkseni vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, sekä toinen vasemmistonuorten ehdokas, Juha-Petteri Pasma.

Tilaisuuden keskusteleva luonne mahdollisti aiheesta rönsyilyn ja äkkiä huomasimmekin, että ihmisillä on valtava huoli ajan hengestä. Työssä jaksaminen, työehtojen huonontuminen ja eriarvoistuminen olivat selkeästi päällimmäisenä. Jonkin verran sivusimme myös petopolitiikkaa ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja vaikeaan tilanteeseen.

Parhaamme mukaan koitimme sitoa ratkaisut ongelmiin punavihreän teeman mukaisiksi. Eräänä muodostelmana tilaisuudessa syntyi downshifting, eli elämän leppoistamisen mahdollistavan yhteiskunnan malli, jossa valtion politiikka on tasa-arvoista niin tuloerojen, palveluiden, kuin mahdollisuuksienkin suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliittiset rakenteet muutetaan mahdollistamaan sosiaalisesti ja ekologisesti tasapainoinen elämäntapa. Siihen kuuluu vapaus tehdä toimeentulonsa kannalta riittäväksi katsomansa määrä mielekästä työtä, ja täyttää muu aika ystävien, perheen, harrastusten tai vaikkapa järjestötyön parissa. Punavihreyden vihreä puoli korostuu erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa yhteiskunnan turvaverkko mahdollistaa esimerkiksi luontoa tai eläimiä rasittavan tarpeettoman työnteon lopettamisen ilman henkilökohtaista taloudellista kriisiä. Myöskään omaishoidon ei pitäisi olla taloudellinen itsemurha vaan varteenotettava vaihtoehto.

Haihattelua tämä ei ole; tälläkin hetkellä on valtava määrä pienyrittäjiä, jotka tienaavat vähän, mutta omasta mielestään riittävästi tasapainoisen elämän ylläpitämiseksi. Arvonlisäverotus vain pakottaa nämä pienituloiset maksamaan satoja euroja kuussa valtiolle vain nostaakseen saman summan joko työttömyyspäivärahana tai toimeentulotukena, koska tässä tilanteessa ei jää varaa maksaa itselleen palkkaa. Juuri tällaisia tilanteita varten Vasemmistoliittokin vaaliteeseissään vaatii alle 10 000 euron vuosituloja verottomiksi.

Usein, tässäkin tilaisuudessa, saa kuulla työhönsä kyllästyneiden suunnitelmia alanvaihdosta. Sairaan- tai vanhustenhoitajat, opettajat, tai vaikkapa siivoojat jotka haluaisivat tehdä koulutuksen mukaista työtä hyvin ja ylpeänä ovat pakotettuja raatamaan kurjistetuissa ja kiireisissä oloissa, jolloin työn jälkikin kärsii. Oma viestini heille on: "ei se vaihtamalla parane". Johtamisen kulttuuri on kaikkialla sama, koska yhteiskuntamme rakenne sen vaatii. Tehokkuuden ja tuottavuuden maksimointi unohtaa inhimillisen elämän laadulliset puolet ja siksi tilanne voi muuttua vain muuttamalla rakenteita. Rakenteet muutetaan poliittisilla päätöksillä ja siksi on tärkeä osallistua yhteiskunnalliseen muutokseen yhteisöllisesti, eikä vain yksilöllisiä uravalintoja tai ostospäätöksiä tekemällä. Helpoin ja vaatimattomin tapa on äänestää vaaleissa. Loput vaihtoehdot ovat vain mielikuvituksesta kiinni. Muistakaa, että vastarinta on sallittua, jopa suotavaa.