perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ihmisten puolue?



Vasemmistoliittoa pidetään yleisesti paitsi mediassa, myös monen puoleessa toimijan käsityksissä ns. työväenpuolueena. Vaikka puolue ei ohjelmiensa mukaan itseänsä sellaiseksi määrittelekään, löytyy periaateohjelmasta kuitenkin maininta Vasemmistoliiton juurista “työväenliikkeen yli satavuotisessa kamppailussa tasa-arvon ja alistettujen vapauden puolesta”.

Tähän historiaan viitaten kiirii, varsinkin vapun aikaan, monien työläisten ja työläismielisten huulilla kehoitus: ”kaikki maailman työläiset, yhtykää!”. Lausessa piilee monimerkityksellisyys, ja ei - en viittaa vappuaaton rientojen pikkutuntien kanssakäymisiin juhlivien työläisten keskuudessa, vaan koko työläiskäsitteeseen. Nimittäin, kommunistisen manifestin, mistä lause on peräisin, alkukielisessä esityksessä viitataan proletaareihin, jotka milloin missäkin yhteyksissä on käännetty - tai käsitetty eri tavoin koskemaan juuri työläisiä. Kuka sitten on työläinen? Kenet kelpuutamme tähän luokista jaloimpaan?

Juha Drufva kirjoittaa Kansan Uutisten Näkökulma-palstalla proletariaatti-käsitteen monimutkaisuudesta. Hän viittaa Raoul Palmgrenin väitöskirjaan, jossa käsitellään sanan alkuperää latinan kielessä. Antiikin Roomassa proletarii -luokka tarkoitti ihmisiä, jotka merkittiin erilaisiin rekistereihin verojen yms. vuoksi, mutta vain koska heillä oli jälkikasvua. Toisin sanoen proletarii tarkoitti: “ainoastaan jälkeläisten puolesta lukuun otettavia”, ihmisiä, jotka olivat niin vähävaraisia, ettei heiltä ollut mielekästä kantaa edes veroja.

Mitä Marxiin tulee, ei ongelmamme ratkea sen helpommin. Karkeasti käsitettynä työväenluokka marxilaisessa mielessä viittaa siihen ryhmään ihmisiä, joilla tuotannossa ei ole muuta kauppatavaraa, kuin työpanoksensa. Tällä siis viitataan tuotantosuhteisiin, jotka määräytyvät sen perusteella, minkälainen hallinta kullakin ryhmällä on raaka-aineisiin, työkoneisiin yms. Näissä suhdanteissa siis työväenluokalla ei viitata työsuhteeseen vaan huonoon neuvotteluasemaan. Tässä mielessä työväenpuolue ei ole puolue joka ajaa työssäkäyvien etuja sinänsä, vaan pyrkii parantamaan muiden tarjoamasta työstä riippuvaisten neuvotteluasemaa, tai kuten klassisessa ääriesimerkissä, poistamaan täysin ryhmien väliset erot.

Tämän käsitesopan myötä toivon jokaisen näin Vapun, suomalaisen työn päivän, alla työväenlauluja hoilotellessaan ja marssilla iskulauseita huudellen pohtivan tykönään niiden sisältämää merkitystä. Mitä tarkoittaa olla mukana työväenliikkeessä? Mitä on olla työväenpuole?
Ja jos jotakin oivallusta tämän myötä syntyykin, miten se on palautettavissa poliittiseen toimintaan. Kuntavaalit ovat kohta ovella ja jokaisen ehdolle aikovan päässä pyörii yhteinen kysymys: mitä haluamme? Mutta mikä olisikaan tärkeämpää, kuin kysyä: viekö toimintamme sitä kohti?

Teksti on julkaistu Kansan Tahdossa 26.4.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti