Ihmisiä näyttää keskusteluttavan uutinen tamperelaisesta ravintoloitsijasta, joka puhui vihamieliseen sävyyn lapsista, tai lapsiperheasiakkaista. Yllätyksekseni tämä sai ymmärystä osakseen sosiaalisessa mediassa muutoin suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa peräänkuuluttavassa ryhmässä. Aihe herätti ajatuksia itsessänikin, paitsi perheellisenä, myös kunnallisissa luottamustehtävissä toimivana ihmisenä, jonka pitäisi nämäkin seikat kyetä huomioimaan.
Edellisten kuntavaalien alla osallistuin keskusteluun paikallisen ympäristön lapsiystävällisyydestä. Oli kiinnostavaa kuulla ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä pienten lasten kanssa asioimisesta esimerkiksi eri maissa. Useimmiten valitettavasti kuuli muualla, erityisesti eteläisessä euroopassa, asioiden olevan paremmin. Toki saatan kuvitella useita paikkoja, missä asiat ovat huonommin - paljonkin, mutta siihen keskittyminen ei liene tarkoituksenmukaista.
Itse asiasta väitän, että lasten ja lapsiperheiden rajoittaminen on syrjintää ja osoittaa ihmisvihamielisyyttä siinä missä eri vähemmistöjen syrjiminenkin. Lukuisat argumentit siitä, että ravintoloissa menee rauha, tai että lapsiin liittyvät sivuseikat ällöttävät, kertovat enemmän väittäjästä, kuin itse aiheesta. Väitän, että kaikki esitetyt perustelut lapsirajoitusten puolesta ovat parhaimmillaankin kontekstisidonnaisia - pikaruokaravintolassa koettuna sama tilanne ei ärsytä, kuin hienommassa ravintolassa. Hienommassa ravintolassa taas tilanne olisi mahdollista huomioida tilaratkaisuilla: Lapsiparkit ja puuhanurkat sijoitellaan oikein ja rauhallista ruokailua kaipaaville olisi eristetympi tila jne.. Akustointi ja muu suunnittelu kattaa loput ja viimeisenä silauksena se sietäminen, mitä on mielestäni kohtuullista odottaa ihan jokaiselta.
Keskustelu kirvoitti esiin tuntoja myös muualta, kuin ravintolakontekstista. Lasten tuominen luentosaleihin ja mihin tahansa tilaan, missä on aivan oikein odottaa työrauhaa närkästytti myös joitakuita. Pitäisin itsekin hieman harkitsemattomana itkevän sylivauvan tuomista luennolle, mutta näin toimivalla ihmisellä on tälle varmasti hyvä syy, jonka tausta on todennäköisesti syvemmällä meidän yhteiskuntamme kudoksessa. Mielestäni kärsimys voi hyvin olla yhteinen, kunnes asia on korjattu alkulähteiltä. Toisekseen, ratkaisu on todennäköisesti paljon lähempänä. Elämä teknologisessa yltäkylläisyydessä on ilmeisesti sokaissut meidät käsillä olevilta ratkaisuilta. Onko todella niin, että ehkä pakolliselle massaluennolle osallistumista ei voi pikkuvauvan vanhemman, tai vaikka ihmispaljoudesta ahdistuvan ihmisen kohdalla,hoitaa striimaamalla sitä viereiseen luokkatilaan tai vaikka ihmisen kotiin, mikäli luennon seuraaminen siellä ei muusta syystä ole estetty. Ideaa saa vapaasti käyttää siellä edareissa ja muissa elimissä.
Tällä kaikella haluan sanoa, että lapsivihamielisten argumenttien esittäminen tai tukeminen osoittaa haluttomuutta kaikki huomioivaan kompromissiin ja on siis siltä osin pohjimmiltaan itsekästä.
Ihan viimeiseksi haluan huomauttaa, että tässäkin keskustelussa on kerroksia. Kun on kysymys yksityisestä bisneksestä, niinkuin ravintolat usein ovat, en kävisi niin innokkaasti tätä syrjintäkieltoa pakottamaan. Julkisissa tiloissa, opiskelupaikoissa jne. mukaan lukien opiskelupaikkojen ruokalat sen sijaan olen tämän kanssa ehdoton. Yksityistenkin ravintoloiden suhteen säätäisin, niin pitkälle kuin mahdollista, ehtoja sijainnin suhteen siten, että syrjiminen olisi kiellettyä helpoiten saavutettavilla paikoilla, jotta se viimeinen ja ainoa lapsiperheille saavutettavissa oleva ravintola ei olisi se kaikkein kallein ja syrjäisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti