Vastine Katri Kulmunin kolumniin

Keskustan varapuheenjohtaja ja kansanedustaja, torniolainen Katri Kulmuni, ruotii Vasemmistoliiton todellisuuskäsitystä 17.5. päivätyssä kolumnissaan. Tekstissään Kulmuni väittää vasemmiston kantojen olevan irti Lapin todellisuudesta. Vaikka heitot ovatkin löysiä ja perustelemattomia, jopa hieman epätoivoisia, katson velvollisuudekseni puolueen piirin puheenjohtajana puuttua niistä muutamiin.

Kulmuni mm. syyttää vasemmistoa perinteisen kannattajakuntansa, teollisuuden työläisten,  unohtamisesta. Tätä Kulmuni perustelee sillä, että hänen mukaansa vasemmisto on jossain puheenvuorossa joskus kyseenalaistanut Keskustan kaavailemia suojamekanismeja, joiden tarkoitus on estää teollisuuden siirtyminen halpamaihin. Kulmuni ei kuitenkaan erottele lainkaan, mitä mekanismeja hän tarkoittaa, tai mitä konkreettisia vääriä kantoja vasemmistolla on. Väite on myös klassinen olkiukko, sillä Vasemmisto ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan vain teollisuuspuolue, vaan työväenpuolue. Työväellä tarkoitamme kaikkia niitä ihmisiä, jotka asemansa vuoksi ovat palkkatyöstä riippuvaisia, oli sitä työtä tai ei. Väliä ei myöskään ole sillä, onko työ teollisuudessa, tieteessä, matkailuissa tai muissa palveluissa.. Tätä taustaa vasten voimme tarkastella muutamia Lapin maakuntaa koskevia hallituksen päätöksiä, kuten Kemijärven sellutehdasta, metsähallituslakia, Teno-sopimusta, kikyä, sotea, satamaväylää, ja hallintarekisteriä, vain muutamia mainitakseni.

Ensimmäinen päätös vie vuosien taa. Silloin Keskustan siunauksella Kemijärveltä lopetettiin kannattava Sellutehdas. Se oli talouskriisin kynnyksellä yksi kovimpia lappilaiseen teollisuuteen kohdistuneista iskuista. Vasemmisto luonnollisesti puolusti tehdasta ja sen työntekijöitä äänekkäästi. Keskustan johdolla hyväksyttiin myös metsähallituslaki, jonka myötä metsähallituksen liiketoiminta yhtiöitettiin. Tulos näkyi jo keväällä, kun vajaa 300 metsuria lomautettiin. Samaan hengenvetoon mainittakoon myös erityisesti saamelaisväestöä sortava Teno-sopimus, jota vastustamaan ei löytynyt ainuttakaan keskustalaista. Vasemmisto vastusti sopimusta yksimielisesti.

Keskustan johdolla saatiin aikaan myös kikynä tunnettu kilpailukykysopimus, jonka piti parantaa työllisyyttä, vähentää velkaantumista ja lisäksi parantaa Suomen kilpailukykyä. Kikyn seurauksena leikattiin tosiasiassa julkisen sektorin naisvaltaisten matalapalkka-alojen lomarahoja ja työpäiviä pidennettiin. Tuloksena Suomen velanoton ja lisäleikkausten tarve kasvoi kahdella miljardilla. Kikyä johdonmukaisesti vastusti jo valmisteluvaiheessa vain Vasemmistoliitto. Jälkikäteen sen on täydeksi torsoksi tunnustanut myös talouspolitiikan arviointineuvosto.

Sote-uudistusta ollaan puolestaan keskustalaisen pääministerin johdolla viemässä maaliin siten, että siihen sisältyy valinnanvapaus-termiin verhottu yhtiöittämispakko. Tämä pakkoyhtiöittäminen ja yksityisten veroja kiertävien terveysfirmojen kermankuorinnan mahdollistava vaatimus on jo sinänsä hirvitys, mutta erityisen huonosti se sopii pitkien välimatkojen harvaan asuttuun Lappiin. Sinänsä huvittavaa ja jopa kiinnostavaa on, että Kulmunin kolumni julkaistiin samana päivänä, kun eduskunnassa hyväksyttiin omistusten salaamisen ja korruption mahdollistava hallintarekisteri. Riski nimittäin on, että poliitikkojen yhteydet sote-markkinoille tunkeviin yrityksiin jäävät jatkossa hämärärekisterin varjoon.

Viimeisin teollisuuspoliittinen rimanalitus nähtiin, kun hallitus hyväksyi laivaväylän syventämiseen lisämäärärahat Oulun satamalle ilman, että hanketta varten tehtiin minkäänlaista liikenneselvitystä Pohjois-Suomessa. Samoille rahoille olisi löytynyt käyttöä myös Kemissä, missä Lapin teollisuuden tuotteet saataisiin pois nelostieltä merelle. Vaikea sanoa missä määrin Kulmunin puoluetoverin, pääministeri Juha Sipilän kotiseutu tähän järjettömään päätökseen vaikutti, mutta yksi asia on varma: vasemmiston vääristyneen todellisuudentajun syytä se ei ollut.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas

Eri medioissa on kohistu viime päivinä Kärkkäisen aikeista laajentaa toimintaansa Rovaniemelle. Tämä uutinen on näyttäytynyt monelle positiivisena ja miksi ei olisi. Onhan Kärkkäinen tullut monelle nelostien kulkijalle tutuksi taukopaikaksi ja edulliseksi ostospaikaksi. Kärkkäisen yhtiöön liittyy kuitenkin synkkä ulottuvuus, mikä täytyisi tiedostaa ja käsitellä, ennen kuin Rovaniemen toimipiste kovin suurin hurraa-huudoin tervetulleeksi toivotetaan.

Aloitetaan Magneettimediasta. Magneettimedia oli joitain vuosia sitten julkaistu Kärkkäisen kustantama ilmaisjakelulehti, joka sisälsi mm. Holokaustin kieltävän artikkelin ja muita antisemitistisiä, eli juutalaisvastaisia, kirjoituksia. Lisäksi lehdessä julkaistiin mm. rokotevastaisia ja muita lähinnä ulkomaisista hölynpöly-artikkeleista suomennettuja tekstejä. Skepsis ry. onkin myöntänyt lehdelle vuoden 2011 huuhaa-palkinnon. Kärkkäinen luovutti lehden kustantamisen Pohjoinen perinne-yhdistykselle, joka on Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Suomen osasto. Vastarintaliike on tuttu Helsingin Asema-aukion kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä. Vastarintaliikkeen johtohahmo Eppu Torniainen potkaisi tuolloin miehen katuun kohtalokkain seurauksin. Sama Torniainen on toiminut Pohjoinen perinne -yhdistyksen nimenkirjoittajana.

Kohut eivät jää tähän. Tuotekuvausten perusteella on syytä epäillä juuri Kärkkäisen toimivan tavarantoimittajana Vastarintaliikkeen verkkokauppaan. Kärkkäisen edustajat tunnustavat vain “mystisen välikäden” toimivan heidän ja Vastarintaliikkeen välillä, mutta luonnollisesti kiistävät Kärkkäinen Oy:n tuen natsijärjestölle. Haluan tuoda tämän kaiken esille siksi, että Rovaniemi elää myös matkailusta ja kansainvälisyydestä. Jos Kärkkäisen maine on ollut liikaa monille suomalaisille yrityksille, kuten mm. Finlaysonille, joka lopetti aikanaan yhteistyön kauppaketjun kanssa sen “vastenmielisen ja ahdasmielisen propagandan” vuoksi, mitä siitä ajattelevat ulkomaiset matkayhtiöt, jotka nyt pitävät Rovaniemeä houkuttelevana kohteena.

Menneet ovat tietysti menneitä ja Kärkkäinen on sakkorangaistuksensa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kärsinyt. Tästä huolimatta niin Kärkkäisen kuin Vastarintaliikkeenkin verkkokaupassa edelleen myydään mm. yhdysvaltalaisen natsin ja entisen Ku Klux Klanin jäsenen David Duken Juutalainen ylivalta -kirjaa.

Rovaniemellä on nähty Valtakadun risteysremontin yhteydessä mitä seuraa, kun aletaan hieroa yhteistyötä hämärän taustan omaavan ja talousvaikeuksista kärsivän yrityksen kanssa. En tiedä Kärkkäisen taloudellisesta tilanteesta muuta, kuin että se vuonna 2010 hakeutui 37 miljoonan saneerausvelan takia yrityssaneeraukseen ja sen jäljiltä käräjäoikeuden määräämästä takaisinmaksuohjelmasta on vielä 3 vuotta jäljellä.

Minä, siinä missä kuka tahansa muukin, toivon Rovaniemelle työtä ja uutta nousua. Se täytyy kuitenkin tehdä kestävästi ja vastuullisten toimijoiden kanssa yhteistyössä. Vain siten talouskasvu rakentuu kivijalan varaan hiekan sijaan.

Viime hetken ajatuksia vaaleista

Olen käynyt parissa vaalipaneelissa tässä viime päivinä, ja niiden, sekä niistä saadun yleisöpalautteen pohjalta olen saanut muutamia ajatuksia, jotka haluan kanssanne jakaa.

1. Miksi äänestää vaaleissa, joko minua, tai ylipäätään?

Kuntavaaleissa päätetään arjen kannalta kaikkein keskeisimmistä asioista. Kaavoituksella ratkaistaan liikenteen ja asumisen viihtyisyys, turvallisuus ja energiatehokkuus. Koulujen osalta päätämme rakennuksista, ryhmäkoosta, opiskeluvälineistä ja monista käytännöistä - onko varaa käyttää koululaisia teatterissa tai retkillä jne. Varhaiskasvatuksen osalta päätämme onko ylipäätään kaikilla lapsilla oikeus varhaiskasvatukseen ja siitä, paljonko se maksaa. Kehitystoiminnalla varmistamme elinkeinojen toiminnan perusedellytykset. Kunta on merkittävän suuri työnantaja, jolloin vastaamme kuntatyöntekijöiden työoloista, sekä kunnan työllistämispolitiikasta.

Lisäksi on sote. Jotkut kritisoivat, että Sosiaali- ja terveyspäätöksenteko menee kunnilta pois, mutta näissä vaaleissa ratkaistaan samalla se, kenellä on edellytyksiä päästä väliaikaiseen maakuntahallintoon valmistelemaan soteuudistusta. Siellä, jos jossain, tarvitaan meitä vasemmistolaisia nyt enemmän kuin koskaan. Sitä ennen meidän on vielä mahdollista esim. poistaa terveyskeskusmaksut ja tehdä muita rovaniemeläisiä auttavia päätöksiä. Kaikesta edellämainitusta ja paljosta muusta päättävät siis näissä vaaleissa valittavat valtuutetut.

2. Rakennuksista

Rakennusten kunto on puhuttanut rovaniemeläisiä näissä vaaleissa. On sitten kyse homekouluista, harrastuspaikoista tai muista julkisista rakennuksista, on keskeistä miten kaupunki hoitaa rakennusvalvonnan. Rakennusten hoito ja rakennusvalvonta on saanut kovasti moitteita, ja tätä asiaa olen erityisen motivoitunut vahtimaan. Lisäksi olen valmis investoimaan laajasti viallisten rakennusten uusimiseen. Monissa kohtaa homekorjaukset on tehty turhaan tai väärin, ja ongelmia on vain pitkitetty. Mielestäni nämä ovat vääriä ja vaarallisia säästökohteita.

Sen lisäksi, että rakennusten kunnosta on huolehdittava, täytyy tietysti miettiä mitä niiden sisällä tapahtuu. Olen aina pitänyt ääntä erityyppisten harrastustilojen tarpeesta ja aion pitää jatkossakin. Bändien treenitilojen lisäksi monet järjestöt ja vapaan kentän toimijat tarvivat edullisia toimisto-, varasto- ja kokoustiloja. Tätä varten on esitettykin mm. Mahdollisuuksien taloa. Toimitilojen saaminen on yksi keskeisimpiä hankkeita tulevalla vaalikaudella.

3. Politiikka ja poliitikot

Politiikka on minulle yhteisten asioiden hoitamista. Ihanteellisesti sen tulisi tehdä itsensä tarpeettomaksi. Yhteisiä asioita tulisi hoitaa siten, että mahdollisimman moni hyötyy ja mahdollisimman harva kärsii. Nuorempana olin itsekin epäluuloinen poliitikkoja kohtaan, kunnes päätin kanavoida epäluottamukseni muita kohtaan voimaksi ruveta itse hoitamaan itselleni tärkeitä asioita. Sillä tiellä olen edelleen, ja vaikka politiikka onkin pääasiassa epäkiitollinen laji, en ole päätöstäni katunut ja jaksan yhä yrittää. Edelleen saan kuulla, että me poliitikot emme kuuntele kansalaisia, mutta itse miellän olevani kansalainen muiden joukossa, ja toivoisin kansalaisten itsensä osallistuvan kanssani poliittiseen toimintaan. Ymmärrän kuitenkin tuon puolen, mutta muistutan, ettei valmista pöytää ole katettu, eikä taida valmiiksi koskaan tullakkaan. Se kuka pöydästä milloinkin syö, on jatkuvan kamppailun aihe. Kamppailun voimasuhteet päättää äänestäjä ja vain annettu ääni auttaa. Siksi äänestämättä jättäminen on kuin puolikas ääni vastapuolelle.

Here is some info about me in English for those of you who don't speak Finnish. Please click the image to enlarge.

Rakkatien bändit kohta kodittomia?

Rovaniemen Rakkatiellä sijaitsevien bändien harjoittelutilojen kohtalo askarruttaa monia rovaniemeläisiä alan harrastajia. Tiloissa treenaa tällä hetkellä arviolta n. 30 bändiä, ja monen muun ura on kulkenut rakennuksen kautta. Tilojen olemassaolo on Rovaniemen kulttuurielämälle melkoinen aarreaitta - erityisesti, kun Valsan purkamisen jälkeen edullisia ja saavutettavia tiloja on yhä vähemmän. Treenikämpät ovat hyvin erityislaatuisia tiloja, eivätkä ole kovin houkutteleva kohde yksityisille markkinoille. Melu- yms. haittojen vuoksi olisi hyvä, että tilat olisivat keskitettynä yhteen isompaan kohteeseen. Tämä tuo tietysti myös synergiaetuja artistien välille.

Tilojen merkitys kaupungin asukkaiden harrastusmahdollisuuksille ja siten veto- ja elinvoimaisuudelle on kiistaton. Tilat eivät kuitenkaan ole kaupungin omistuksessa, eivätkä virallista vapaa-ajan lautakunnan politiikkaa. Tontti, missä treenikämpät sijaitsevat, on kaavoitettu kerrostaloasunnoille ja ympäristö onkin viime vuosina muuttunut merkittävästi. On siis vain ajan - eikä luultavasti kovin pitkän sellaisen - kysymys, milloin myös treenikset katoavat uusien talojen tieltä.

Me allekirjoittaneet katsomme, että siinä kaupungin vapaa-ajan- sekä tilapolitiikan tulee tukea harrastuksia tasapuolisesti. Julkisesti tuetut hiihtoladut, luistelukentät, teatterit ja kamariorkesteri ynnä muut ovat tietysti kaikki tärkeitä. Kulttuuritoiminta on ns. näkymätöntä sosiaalipolitiikkaa ja sen merkitys hyvinvoinnille on terveen järjen lisäksi todettavissa myös tutkimuksin, mm. THL:n Taiku-ohjelman loppuraportissa. Mielekäs tekeminen, erityisesti nuoremmalle väestölle on ensisijaisen tärkeää paitsi yleisen viihtyvyyden, myös erilaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Omatoiminen musiikkiharrastus ei saisi jäädä edellä lueteltujen jalkoihin, vaan se tulisi nostaa niiden rinnalle osaksi kaupungin tukemaa toimintaa. Siksi kaupungin pitäisi varautua sen päivän varalle, kun Rakkatien tilojen käyttäjät jäävät kodittomiksi.

Kalle Juntunen & Markus Korjonen, Vasemmistoliitto

Nykyinen ja entinen rakkatieläinen

Latteuksia vai kovaa ydintä?

Olen ehdolla kuntavaaleissa ja niihin liittyen joutuu taas pähkäilemään itsensä myymisen ja erilaisten ehdokasesittelyjen parissa. Miten tiivistää tavoitteensa mahdollisimman ytimekkääseen muotoon? Helposti tulee tartuttua suuriin linjoihin, kuten oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja rauhaan. Näissä on kuitenkin vaarana niiden abstraktisuus ja se, kuinka ne helposti nähdään latteuksina. On totta, että kovin tarkasti ne eivät ehdokasta määrittele, siinä missä demokraattisuus ei määrittele valtioita - kukin kutsuu itseään demokratiaksi, järjestelmäänsä ylistäen, silti usein haluttomana, tai kyvyttömänä määrittelemään demokratiaa mitenkään tarkemmin. Tärkeää siis olisi eritellä mitä haluaa noiden arvojen pohjalta nähdä tapahtuvan.

Tätä ongelmaa pohtiessa ajaudun toisenlaisen idean äärelle. Vaikka ihmisoikeuksien puolustaminen näyttäytyy abstraktina, on niiden johdonmukainen puolustaminen kuitenkin tärkeää. Tässä kohtaa saan olla omasta puolueestani, Vasemmistoliitosta, ylpeä johdonmukaisimpana toimijana. Viimeksi tämä tuli esille tasa-arvoisen avioliittolain uudessa käsittelyssä, jossa laki saatiin vahvistettua vastoin sen torjumiseksi laadittua kansalaisaloitetta. Toki puolueemme ei ollut tässä yksin, mutta kun tarkastellaan muita äänestyksiä, jossa oikeudemukaisuutta ja tasa-arvoa tavoitellaan, näyttäytyy puolueemme edukseen. Esim. kikyä- eli kilpailukykysopimusta, joka pidentää työaikaa, laskee palkkaa ja heikentää työehtoja samalla kun se lisää julkisten menojen leikkaustarvetta, on vastustanut johdonmukaisesti vain yksi puolue, Vasemmistoliitto.

Vastakkaisiakin esimerkkejä tulee mieleen. Persut mainostivat itseään taannoin työväenpuolueena ilman sosialismia. Tämä on näyttöjen perusteella tulkittavissa myyjän puheeksi, jolla verhotaan päämäärä olla kouluttamattomia palkansaajia liehittelevä puolue vailla ihmisoikeuksien kunnioittamista. Joka käänteessä on tämä “työväenpuolue” ollut ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa vastaan, oli sitten kyseessä työelämän kysymykset, ihmissuhdeasiat, turvapaikanhakijat tai mahdollisuus harrastuksiin. Toki on myönnettävä, mitä muihin puolueisiin tulee, että eroavaisuudet äänestyskäyttäytymisessä voivat johtua myös arvojen tulkintaerimielisyyksistä. Tulokset puhuvat puolestaan näissäkin, ja kuten kikynkin kohdalla, kestää Vasemmiston linja parhaiten päivänvaloa.

Ensimmäisen vuosisadan stoalaisfilosofi Epiktetos kertoi lampaasta, joka syö ruohoa, ja sen sijaan, että sylkisi sen omistajansa kasvoille, tuottaa villaa ja maitoa. Samoin on arvojen ja ismien kanssa. Meidän ei tule oksentaa niitä yleisön päälle, vaan sisäistää ne, antaa niiden mennä puoluekoneiston ruoansulatuksen läpi ja tuottaa niistä hyviä tekoja. Niistä meidät sitten tunnetaan.

On siis toisaalta oikein määritellä päämäärikseen ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, mikäli on konkreettisia näyttöjä niitä tukemaan. On kuitenkin tärkeää sen lisäksi nostaa esiin ne näytöt, tai kulloinkin ajassa esiin nousevat kysymkset, joissa nuo arvot ovat uhattuina sekä määritellä jatkuvast tarkemmin, mitä noilla arvoilla tarkoitetaan. Rovaniemellä näitä pieniä suuria kysymyksiä ovat esim. Rakkatien treenikämppäkompleksin tulevaisuus, sivukylien yksityisteiden kunnossapito, kouluverkko ja rakennusten kunto, terveyskeskusmaksut, yms. puhumattakaan suurista kuvioista, kuten vuokra-asuntotuotannosta tai SoTe-palveluista. Vielä tarvitaan Vasemmistoa.

Lasten ja lapsiperheiden syrjiminen on ihmisvihaa

Ihmisiä näyttää keskusteluttavan uutinen tamperelaisesta ravintoloitsijasta, joka puhui vihamieliseen sävyyn lapsista, tai lapsiperheasiakkaista. Yllätyksekseni tämä sai ymmärystä osakseen sosiaalisessa mediassa muutoin suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa peräänkuuluttavassa ryhmässä. Aihe herätti ajatuksia itsessänikin, paitsi perheellisenä, myös kunnallisissa luottamustehtävissä toimivana ihmisenä, jonka pitäisi nämäkin seikat kyetä huomioimaan.

Edellisten kuntavaalien alla osallistuin keskusteluun paikallisen ympäristön lapsiystävällisyydestä. Oli kiinnostavaa kuulla ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä pienten lasten kanssa asioimisesta esimerkiksi eri maissa. Useimmiten valitettavasti kuuli muualla, erityisesti eteläisessä euroopassa, asioiden olevan paremmin. Toki saatan kuvitella useita paikkoja, missä asiat ovat huonommin - paljonkin, mutta siihen keskittyminen ei liene tarkoituksenmukaista.

Itse asiasta väitän, että lasten ja lapsiperheiden rajoittaminen on syrjintää ja osoittaa ihmisvihamielisyyttä siinä missä eri vähemmistöjen syrjiminenkin. Lukuisat argumentit siitä, että ravintoloissa menee rauha, tai että lapsiin liittyvät sivuseikat ällöttävät, kertovat enemmän väittäjästä, kuin itse aiheesta. Väitän, että kaikki esitetyt perustelut lapsirajoitusten puolesta ovat parhaimmillaankin kontekstisidonnaisia - pikaruokaravintolassa koettuna sama tilanne ei ärsytä, kuin hienommassa ravintolassa. Hienommassa ravintolassa taas tilanne olisi mahdollista huomioida tilaratkaisuilla: Lapsiparkit ja puuhanurkat sijoitellaan oikein ja rauhallista ruokailua kaipaaville olisi eristetympi tila jne.. Akustointi ja muu suunnittelu kattaa loput ja viimeisenä silauksena se sietäminen, mitä on mielestäni kohtuullista odottaa ihan jokaiselta.

Keskustelu kirvoitti esiin tuntoja myös muualta, kuin ravintolakontekstista. Lasten tuominen luentosaleihin ja mihin tahansa tilaan, missä on aivan oikein odottaa työrauhaa närkästytti myös joitakuita. Pitäisin itsekin hieman harkitsemattomana itkevän sylivauvan tuomista luennolle, mutta näin toimivalla ihmisellä on tälle varmasti hyvä syy, jonka tausta on todennäköisesti syvemmällä meidän yhteiskuntamme kudoksessa. Mielestäni kärsimys voi hyvin olla yhteinen, kunnes asia on korjattu alkulähteiltä. Toisekseen, ratkaisu on todennäköisesti paljon lähempänä. Elämä teknologisessa yltäkylläisyydessä on ilmeisesti sokaissut meidät käsillä olevilta ratkaisuilta. Onko todella niin, että ehkä pakolliselle massaluennolle osallistumista ei voi pikkuvauvan vanhemman, tai vaikka ihmispaljoudesta ahdistuvan ihmisen kohdalla,hoitaa striimaamalla sitä viereiseen luokkatilaan tai vaikka ihmisen kotiin, mikäli luennon seuraaminen siellä ei muusta syystä ole estetty. Ideaa saa vapaasti käyttää siellä edareissa ja muissa elimissä. 

Tällä kaikella haluan sanoa, että lapsivihamielisten argumenttien esittäminen tai tukeminen osoittaa haluttomuutta kaikki huomioivaan kompromissiin ja on siis siltä osin pohjimmiltaan itsekästä.

Ihan viimeiseksi haluan huomauttaa, että tässäkin keskustelussa on kerroksia. Kun on kysymys yksityisestä bisneksestä, niinkuin ravintolat usein ovat, en kävisi niin innokkaasti tätä syrjintäkieltoa pakottamaan. Julkisissa tiloissa, opiskelupaikoissa jne.  mukaan lukien opiskelupaikkojen ruokalat sen sijaan olen tämän kanssa ehdoton. Yksityistenkin ravintoloiden suhteen säätäisin, niin pitkälle kuin mahdollista, ehtoja sijainnin suhteen siten, että syrjiminen olisi kiellettyä helpoiten saavutettavilla paikoilla, jotta se viimeinen ja ainoa lapsiperheille saavutettavissa oleva ravintola ei olisi se kaikkein kallein ja syrjäisin.